Vastapainoa pelolle

Heräsin aamun
tällaisen viikon jälkeen,
jolloin maailma huojuu ja
oma pääni huojuu – koronasta

Heräsin
ja mielessäni pyöri sana
“fear management”

Kuinkakohan moni on tänään peloissaan, siitä mitä jo on ja mitä ehkä on tulossa. Kuinkahan moni tarvitsee rohkaisun sanoja…

Kukaan ei voi luvata, että mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi. Jeesus kuitenkin sanoi “älkää pelätkö”, vaikka mitä tapahtuisi.

Pelko on inhimillinen tunne
ja pelon saa sanoa ääneen,
mutta samaan aikaan,
meidän ei tule antaa pelolle liikaa valtaa.

Pelkoa ei kannata ruokkia. En tarkoita, että meidän tarvitsisi laittaa pää pensaaseekaan. Tottakai, pitää lukea uutiset ja olla perillä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta ei kannta jäädä liikaa mässäilemään pelottavilla spekuloinneilla.

Uutisten lukeminen tarvitsee tällaisina aikoina vastapainoksi tupla-annoksen esim. psalmien lukemista ja rukoilua. Sen hedelmänä on pelon sijaan rauha.
Rauha siitä, että vaikka tapahtuisi mitä, Herra on minun paineneni, ei minulta mitään puutu.

Ukrainassa monet rukoilevat psalmin 31 joka päivä klo 17. He ovat pyytäneet ihmisiä ympäri maailmaa liittymään siihen. Sinäkin olet kutsuttu suureen väkijoukkoon, joka rukoilee päivä toisensa jälkeen n. 3000 vuotta sitten Davidin kirjoittamat sanat “Herraan minä turvaan”.

Rukoillessa, toisinaan, olen saanut kokea yliymmärryksen käyvää rauhaa. Huomaan kuitenkin, että minun pitää palata juuri nyt rauhoittavien sanojen ääreen monta kertaa päivässä.
Let it be so.

Olimme monet väsyneitä jo valmiiksi koronavuosien jälkeen. Maailman tapahtumat järkyttävät mieltä syvästi ja tuntuvat kohtuuttomilta. Mutta näihin ajatuksiin vastalääke psalmeista:

“Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää.”
Psalmit 138:7

Vaikeuksia ja ahdinkoja on ollut ja tulee olemaan. Mutta Sinä annat minulle voimaa elää.

“Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.”
Psalmit 13:6

Rauhaa ja iloa epävarmuuksien keskellä

Olen saanut joskus tällaisen kysymyksen: mistä tietää, että taivas on totta.
Joskus kysyjä olen ollut minä itse.

Olen aavistanut, tunnustellut tällaista vastauksen reunaa:

Siitä tietää,
että Jumalan valtakunta
on totta,
että se on jollaintavalla
jo nyt täällä.

Se on jännite “jo nyt” ja
“ei vielä kokonaan” välillä.

Jeesus julisti, “kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt 24:17). Monet Jeesuksen lähellä elävistä saivat nähdä sen käsin kosketeltavasti. Monet ovat saaneet sen nähdä ja elää sen todeksi sen jälkeenkin.

Mitä ajattelet sanasta taivas, Jumalan valtakunta tai ikuinen elämä? Aikamäärettä vai laatua? Tämä kysymyksen ohjaili ajatuksiini John Mark Comer podcastissaan. Hän palautti mieleen myös rakkaan jakeen. Katsotaan, mitä Jeesus sanoi ikuisesta elämästä:

“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:3

Ikuinen elämä on Jumalan tuntemista.
Se ei tarkoita pelkkää tietämistä, vaan tuntemista,
niin kuin tunnetaan puoliso tai paras ystävä.

Voimme aloittaa
tai jatkaa
tutustumista
jo tänään.

Miten? Konstit ovat simppelit ja vanhat, mutta dynamiittiset:

rukous, Raamattu, yhteys toisten Jeesuksen seuraajien kanssa ja leivänmurtaminen. Niiden kautta opimme tuntemaan Hänet ja saamme kokea jo nyt maistiaisia taivaasta, Jumalan läsnäolosta. Se maistuu toivolle, rauhalle ja ilolle. Tämä aarre on meillä saviastioissa, joten toki myös saviastioiden makua on mukana, mutta sen ei kannata antaa liikaa hämätä.

Jumalan valtakunta,
rauha ja ilo,
on lähellä tänäänkin.
.
.
.
“Jumalan valtakunta …[on]
vanhurskautta, rauhaa ja iloa,
jotka Pyhä Henki antaa”
Kirje roomalaisille 14:17

“Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:12

Palauttelua

Joulukalenteriprojekti jätti minuun jäljen. Hyvän sellaisen. Olen syvästi kiitollinen ja onnellinen. Tuntuu kuin olisin juonut raikasta vettä syvästä kaivosta. Olisi hienoa kehittää projektia eteenpäin, ehkä, joskus. Olisiko? Aika näyttää. 🌱

Huomasin myös, että projekti otti voimille. Palautuminen on ollut tarpeen. Opettava projekti tältäkin osaa. Palauttelua olen tehnyt mm. perheen kanssa rennosti oloillen ja lunta kolaillen.❄

Pikkuhiljaa uusi season, uusi vuosi ja uusi kevätlukukausi on käynnistymässä. Uusi vaihe voi joltain osin näyttää uudelta ja joltain osin vanhalta. 😏

Omalta osaltani jatkuu vielä tämä erityinen aika kotona nuorimmaisen kanssa, muutamia kiinnostavia täydennyskursseja opiskellen ja toivottavasti sopivissa väleissä myös kirjoitellen.✍💭

Hyvää uutta vuotta ja seasonia sinulle!

Luukku 24 – Hyvää joulua

“Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:12‭-‬14

Hyvää joulua!

Luukku 23 – Ilosanoma

Joulukalenteriprojekti on edennyt pitkälle. Voisi sanoa, että melkein perille. Minulla olisi tavallaan vielä paljon sanottavaa, mutta samaan aikaan tuntuu, että kynästä on muste loppu. Projekti on antanut itselleni paljon, toivottavasti myös sinulle. Kiitollisuuden lisäksi olo on kuitenkin samaanaikaan väsynyt ja sanat ovat poissa. Nyt on aika levätä ilosanoman äärellä.

“Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:6‭-‬11

P.s. Joulukalenteria tehdessä huomasin, että Daavid oli myös aikoinaan ennen kuninkaaksi tuloaan tosiaan Betlehemin seuduilla paimenena.

Luukku 22 – Täynnä armoa ja totuutta

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

“Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Sana tuli lihaksi ja asui (telttaili) meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:1‭-‬12,14

Luukku 21 – Hänen kuninkuudellaan ei ole loppua

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Kun Sakariaksen vaimo Elisabeth oli 6 kuukaudella raskaana ilmestyi Gabriel Marialle:

“Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!» Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: »Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.» Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.» Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.» ….Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:28‭-‬37‭, ‬39‭-‬45

Enkeli ilmoitti Marialle noin 1000 vuotta aiemmin Daavidille annetun lupauksen ikuisesta kuninkaasta. (luukku 13)


Minua puhuttelee Tarinoidentarinan kauneus. Se on “fasinerande”, miten yksityiskohdat nivoutuvat yhteen ja se on yksi syy, mikä minut sai liikkelle joulukalenteri-idean kanssa ja täytyy sanoa, että tässä matkan varrella olen vaikuttunut itse yhä vain lisää Tarinan kauneudesta.

P.s. Nimi Jeesus on kreikankielinen versio nimesta Joosua ja tarkoittaa “Herra pelastaa”.

Luukku 20 – Ääni erämaassa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

400 vuoden hiljaisuuden jälkeen alkoi tapahtumaan…

Ensin ilmestyi Gabriel, enkeli joka oli ilmestynyt myös Danielille, Sakarias nimiselle miehelle.

“Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: »Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.»…. Enkeli vastasi: »Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa…”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:8‭-‬17‭, ‬19‭-‬20

Nimi Johannes tarkoitti “Herra on armollinen”. Johannes Kastajan tehtävä oli olla huutava ääni autiomaassa, joka valmistaa Herralle tietä (Mark 1:1-3, Jes 40:3) ja kääntää “isien sydämet lasten puoleen” Malakian profetian mukaan (Mal. 3:23-24).

Luukku 19 – Jo nyt minä riemuitsen

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tämän luukun alussa olemme Tarinassa vielä Babyloniassa. Jumalan lupaukset näyttävät olevan rauenneina tyhjiin.

Hesekieli profetoi kansalle vaikeita aikoja, mutta myös toivoa. Hesekielin tunnettu profetia on, miten kuolleet luut heräsivät henkiin. (Hes. 37)

Hesekieli profetoi pakkosiiron aikana myös mm. moitteita kansan paimenia vastaan, jotka välittivät vain itsestään ja että Jumala itse tulisi kansansa paimeneksi. (Hes 34). Jeesus viittasi luultavasti tähän (ja Jesaja 40:10-11) opettaessaan, että hän on hyvä paimen (Joh 10).

Hesekieli profetoi myös Jeremian tapaan, että:

“Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.”
Hesekielin kirja 36:26‭-‬27

Daniel huomasi pakkosiirron loppupuolella, että Jeremian profetioissa (Jer. 25) luki, että pakkosiirrolle säädetty aika olisi 70 vuotta. Niinpä Daniel alkoi rukoilemaan ja paastoamaan. Hän tunnusti omat ja kansan synnit Jumalalle ja anoi armoa ja uudistusta (Dan. 9).

Kun 70 vuotta oli kulunut, Persia oli valloittanut Babylonian ja Persian kuningas Kyyros antoi Israelilaisten palata Jerusalemiin. Paluu tapahtui kolmessa aallossa. Serubabelin johdolla 538 eKr, Esran johdolla 458 ja vuonna 445 Nehemia palasi kolmannen pakkosiirtolaisten ryhmän kanssa jälleenrakentamaan muureja*. Näin kaupunki ja temppeli rakennettiin uudelleen. (Esran ja Nehemian kirjat)

Tuohon aikaan Haggai ja Sakarja toimivat profeettoina ja rohkaisivat kansaa mm. viemään temppelin rakentamisen loppuun asti. Sakarja profetoi messiaasta useita yksityiskohtaisia profetioita. Yksi niistä oli, että hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin (Sak.9:9).

Malakia oli viimeinen Vanhan testamentin ajan profeetta (~430 eKr.). Sitten tuli profetioiden suhteen 400 vuoden hiljaisuus. Lukuisat profeetat olivat antaneet lupauksia ja ennustuksia tulevasta lohdutuksesta, mutta nyt oli hiljaisuuden vuoro ja oikean ajan odottamisen vuoro.

Habakukin kirjan lopussa (612-589 eKr) todetaan toivon täyteisesti:

“Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.”
Habakukin kirja 3:17‭-‬18

Me elämme aikana, jolloin Messias on jo tullut, avannut tien Isän luokse täydellisellä elämällään ja uhrikuolemallaan sovittaen vihollisuuden meidän ja Jumalan välillä. Olemme saaneet Pyhän Hengen meille puolustajaksi, lohduttajaksi, rohkaisijaksi, sinetiksi, neuvonantajaksi. Vieläkin on kuitenkin paljon Jumalan lupauksia, jotka odottavat täyttymistään, mutta niinkuin jokainen Jumalan antama lupaus on täyttynyt tähän asti, tulevat kaikki loputkin täyttymään. Me saamme riemuita jo nyt – Jumalasta, joka pelastaa.


* Sana elämään – kommentaariraamattu

Luukku 18 – Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Mennään tänään Tarinassa Danielin mukana pakkosiirtoon Babyloniaan. Danielin kirja kertoo tapahtumista n. 605-536 eKr. Poimin matkasta muutaman kohdan esiin.

Daniel oli Juudaan heimosta oleva nuorukainen, joka vietiin ensimmäisten joukkossa pakkosiirtoon Babyloniaa töihin kuninkaan hoviin. Danielille ja ystävilleen annettiin Babyloniassa uudet nimet. Danielille, joka tarkoitti “Jumala on tuomarini” annettiin nimi Beeltesassar, joka tarkoitti “Baal,suojele hänen elämänsä”.

Babylonian kuningas Nebukadnessar teetti itsestään patsaan, jota kaikkien pitäisi kumartaa tai tulisi heitetyksi tuliseen uuniin. Daniel ja kaksi ystäväänsä vastasivat:

“Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.»”
Danielin kirja 3:17‭-‬18

Niinpä heidät heitettiin tuliseen uuniin.

“Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: »Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?» »Varmasti, kuningas!» hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: »Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.»”
Danielin kirja 3:24‭-‬25

Myöhemmin Daniel heitettiin leijonien luolaan, mutta sielläkin Jumala suojeli Danielia ihmeellisesti.

Daniel sai näkyjä ja profetioita Jumalalta. Hänelle kävi samantapaisesti kuin usealla muullekkin profeetalle saadessaan viesti Jumalalata. Ainekin Jesaja, Jeremia, Hesekieli, Johannes ja samoin Daniel kuvaavat kuinka he vaipuivat maahan kalpeana/uneen vaipunaana/kuin kuolleena Herran pyhyyden edessä, oman pienuutensa ja syntisyytensä tunnistaen. Samoin Pietari polvistui Jeesuksen eteen kalaihmeen jälkeen sanoen: “»Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 5:8

Kaikki nämä edellämainitut polvistuivat ja nöyrtyivät Jumalan pyhyyden edessä ja saivat rohkaisun sanan “älä pelkää”, armon ja voiman elää tehtävänsä.

Daniel sai kuulla maassa maatessaan: “»Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!» Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: »Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua.»”
Danielin kirja 10:19

Daniel profetiat eivät ole kaikki helppoja ymmärtää – niin kuin ei muidenkaan profeettojen. (Kommentaarista saa kyllä jonkunverran apua vaikeisiin kohtiin ja kontekstin ymmärtämiseen.) Profetiat pitävät usein sisällää kerroksittain asioita, jotka profetiaa lukiessa näyttää yhdeltä tapahtumalta, vähän kuin katsoisi menneestä tulevaan, vaikka tapahtumien välillä tulisi olemaan aikaa. Monesti profetioissa näkyy Messiaan ensimmäinen ja toinen tuleminen päällekkäin, vaikka niiden välissä onkin aikaa.

Daniel sai mielenkiintoisen profetian Messiaasta (vaikeatajuisine) aikamäärineen.

“– Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten jumalattomuus päättyy, synnistä tulee loppu, pahat teot sovitetaan, ikuinen oikeudenmukaisuus saatetaan voimaan, näky ja profetia sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.”
Danielin kirja 9:24

Kohta on vaikea tulkintainen, mutta silti sen verran merkittävä, että nostan sen esiin. Monen raamatuntutkijan mukaan alussa oleva kohta, joka on kirjaimellisesti “seitsemänkymmentä seitsemän jaksoa” tarkoitta 70 x vuosiviikkoa (vuosiviikko=7 v, 3. Moos 25:8) eli 70×7 v = 490 vuotta ja seuraavan jakeen alussa vielä vihje “siitä kun tuli sana Jerusalemin jälleenrakentamisesta” mikä lienee ~445 eKr. *

En nyt lähde spekuloimaan aikamääreitä, koska en edes osaa, mutta halusin viitata tähän, että Daniel profetoi, että merkittäviä muutoksen aikoja oli edessä, jolloin mm. pahat teot sovitetaan ja kaikkein pyhin voidellaan.

Pakkosiirron ajasta kertoo Danielin kirjan lisäksi Esterin kirja ja profeettojen kirjoista ainekin Hesekieli. Pakkosiirrosta paluusta puolestaan kerrotaan Esran ja Nehemian kirjoissa ja Haggain ja Sakarjan kirjoissa. Kaikkia huikeita tarinoita tarinan sisältä ei joulukalenteriin tietenkään mahdu, enemmänkin pieniä kurkistuksia, suuria linjoja ja makupaloja.

Lähestymme aikajanalla pikkuhiljaa Jeesuksen syntymän hetkeä ja lupaukset jatkavat vahvistumistaan.


*lähde: Sana elämään -kommentaariraamattu ja Alkaen Mooseksesta, L. Nummela