Kuorittavana

-Kesältä 2015-

Hei siellä. Tekee mieli kirjoittaa. Unelmista. Haaveista. Rohkaisusta! Kauneudesta. Esikoinen on kasvanut ja juoksee ilopillierinä paikasta toiseen, halailee nalleja ja nauttii kukkien ja kivien keruusta. Mulla puolestaan on ollut rankkaa aikaa itseni takia. Fysiikka meinaa pettää. En ole pystynyt kävelemään kunnolla neljään kuukauteen. Se ja muut elämän mutkat ovat saanet oloni hyvin lamaantuneeksi. Olen kuitenkin selvinnyt arjesta kuin ihmeen kaupalla ja Esikoisen kanssa on saatu rakennettua mielestäni hyvä suhde. En tiennyt, että jotain voi rakastaa ja ihailla näin paljon. Hän sulattaa sydämeni kerta toisen jälkeen.

Kuitenkin olen alkanut ymmärtämään, että ei voimia kuluta vain tämä uusi tehtävä äitinä, vaan myös kaikki taakat menneisyydestä, joita kantaa mukanaan. Sisimmästä on noussut paljon tunteita pintaan, joita ei tiennyt olevankaan siellä. Olo on kuin olisi kuorittavana. Olen joutunut katsomaan itsessäni uusia puolia, jotka kuoritaan esiin. Se on ollut erittäin ahdistavaa ja samalla myös huojentavaa. Olen matkalla uudenlaista vapautta kohti. Kohti syvempää luottamista ja kohti syvempää lepoa Jumalan kämmenellä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *