Palavasti

Tänään oli hieno ilma (kuva). Kuopus oppi eilen hiihtämään ja lapsilla oli suorastaan satumainen hiihtohetki yhdessä ennen auringonlaskua isosiskon hyräillessä “pikkuveljeen voit luottaa aina”. Tänään yritettiin samaa, mutta yhtä satumainen se hetki ei ollut. Se oli enemmän sellainen, mitä tapahtuu kun ollaan ladulla ja seurueella on jalat eilisestä väsyneet, nälkä yllättää, jollain on pissahätä ja jollain vain huono tuuli. Hieno ilma silti oli ja lounaaksi oli nakkeja, joten kaikki hyvin.

Jaan teille tänään kirjoituksen toukokuulta 2017.

Rankan päivän jälkeen tuli hetki, jolloin tuli mahdollisuus hiljentyä. Menin lattialle makaamaan ja jostain kuului laulu roomalaiskirjettä mukaillen: ”Ei kuolema, ei elämä, voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta”. Sisältä kumpusi rehellinen kysymys Jumalalle.  Entäpä lapsiperhearki? Kyyneleet valuivat poskilla. Oliko kukaan miettinyt sitä, tätä kaikkea suunnitellessaan?

Kuuntele tämä: Ei mikään, ei sekään. 

“Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Roomalaiskirje 8:38-39 

Oon kysellyt ja kipuillut, onko Jumalalla empatiaa äitejä kohtaan. Vai jääkö niihin kipuiluihin ja tuskiin yksin?

Järjellä uskon, että Jumalan sydämessä on paikka jokaiselle ja kaikille tilanteille. Uskon, että Jumalalla, joka on Rakkaus, on myötätuntoa myös minulle. Minun on sitä kuitenkin vaikea vastaanottaa. 

Haluan esittää kysymyksen myös sinulle. Sun tilanne voi olla eri, mutta uskotko, koetko että Jumalalla on myötätuntoa sinun tilannetta kohtaan? Sinua kohtaan?

Haluan rohkaista sua rukoilemaan, että sä saisit huomata ja tuntea Jumalan läheistä huolenpitoa. Ne on nimittäin valheita ne ajatukset, että Jumala ei syvästi ja palavasti välittäisi. Me saatetaan tietää periaatteessa, että me ollaan Jumalalle rakkaita, mutta saako Jumalan Henki painaa sen totuuden sun syvälle sielun sopukoihin asti? Rukoillaan, että Pyhä Henki saisi korjata mein sydämeen vääriä kuvia Jumalasta.

Eilen jaoin, kuinka olen joutunut työstämään valheellista ajatusta itsestäni, että olisin arvoton, worthless. Se ei ole, niin, että olisin ajatellut niin kovin tietoisesti, vaan tällaiset ajatukset on usein syvällä, jopa piilossa, mutta vaikuttavat kuitenkin meidän reagointitapoihin ja muutenkin elämään. Kun olen saanut muutettua tuota syvää perusajatustani itsestäni arvottomasta rakastetuksi, sillä on ollut isot ja näkyvät vaikutukset elämässäni.

Toinen merkittävä valhe, jota olen halunnut työstää omassa elämässäni on ollut syvällä piilossa ollut valheajatus, että Jumala ei ihan oikeasti välitä minusta. Viime vuosina erityisesti tämä syväajatus on saanut uutta tilalle.

Hän itseasiassa välittää. Palavasti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *