Miltä luottaminen näyttää

Muutaman päivän takaisia ajatuksia:

Etätöissä oli rankka päivä, alusta loppuun asti.
Työäivät ovat erilaisia, joskus ne on rankkoja, kuten tänään.
Lapsilla on pientä nuhaa, joten he ovat olleet nykyisen ohjeen mukaan pois päiväkodista eli kotona, viikon.
Totean vain, että siihen on kyllä syy, miksi normaalioloissa lapset ovat päiväkodissa, kun aikuiset ovat töissä.
Tuntuu, että joudun rutistamaan joka minuutista ja joka solustani maksimi tehokkuuden.
Väsyttää ja selkään sattuu.
Sitten on tämä raskaus. Sitä ei ole senkään puolesta joka päivä pelkästään mahtava olo. Toisinaan olo on huono, kuten tänään.

Lopulta laitan koneen kiinni, mutta ajatukset ovat syvällä työasioissa. Leikitäänkö? Kuuluu jalkojen juuresta.
Oi kuinka haluaisin pystyä, mutta olen aivan liian poissa ja aivan liian väsynyt ja ruokaakin pitäisi tehdä.
(Älkää murehtiko, ruuan kanssa mennään tällaisissa tilanteissa siitä kohtaa, missä aita ei ole pelkästään matala, sitä ei edes ole)

Itku tuli monta kertaa. Onko vielä yksi ja sama päivä?

Lopulta siirsin itseni ulos kävelylle. Mieleen tuli kysymys: Miltä luottaminen tällaisena päivänä näyttää?

Kokeilin, miltä se voisi näyttää, rukoilin.

Kiitän, että autat työasioissa.
Kiitän, että autat vanhemmuudessa.
Kiitän, että annat uusia voimia – töihin ja perheeseen.
Kiitän, että annat lepohetkiä, ja siitä että saan kerätä voimia.

Tuntui hitusen paremmalta, joten jatkoin.

Kiitos, että annat voimia.
Kiitos, että annat lepoa.
Kiitos, että lohdutat ja rohkaiset.
Kiitos, että annat inspiraatiota ja johdatat.

Kiitos, että pidät huolta.

Kävelin takaisin kotiin, olossa oli häivähdys enemmän lepoa ja toivoa. Hymykin taisi tulla.

“Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.”

Kirje filippiläisille 4:6

Uusi ihmisen kokoinen seikkailu

Olemme keskellä uutta, ihmisen kokoista seikkailua. Olen valmis – uskaltamaan.

Tässä vaiheessa elämää on aika selvää, että mikään ei ole itsestäänselvää.
Mutta armoa, sitä on armon päälle.

Olemme kiitollisia, että saamme olla tässä kohtaa elämässä ja odottaa uutta perheenjäsentä. Iso sisko ja tuleva isoveli ovat innoissaan. Tottakai moni asia jännittää, mutta toisaalta läsnä on myös uudenlainen levollisuus. Olet tervetullut ja rakastettu jo nyt pieni suuri ihme.

Kesäillan keveydessä

Kotimatkalla pyöräilen lämpimässä kesäillassa
ostan pizzan mukaan ja istun penkille meren rantaan
penkki on sen verran korkea, että jalat eivät ylety maahan
niitä voi heilutella

Mies kysyi, ei kai haittaa, että hän ja lapset eivät ole kotona, kun tulen
Ei haittaa, kiitos kysymästä, pärjään pari tuntia itsekseni ihan hyvin

Kirjoitan ja syön jätskiä

Oppimassa

Olin tänään Kesken-runokurssilla
aiheena myös luova kirjoittaminen

Ulkona aurinko häikäisi ja lämmitti
sisällä ilmastoinnin viileys auttoi keskittymään
kuuntelin joka sanan
ajatukseni liikkuivat välillä
“en enää kirjoita” ja
“en malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan”

Kirjoittaminen inspiroi
mutta myös haastaa
onko minusta ylipäätään tähän

Ajatus, johon tartun
luota prosessiin

Ei heti tule pelkkää priimaa
keskeneräisyys pitää hyväksyä
jos haluaa oppia lisää

Mikä haaste
suostua keskeneräisyyteen

Mikä ilo
oppia uutta
rohkaistua etsimään yhä omaa ääntään

Mikä lepo oppimisessa
kun aina muistaisi
keskeneräisenä täydellisesti arvokas ja rakas

Ajan vaihtuessa

Aikakausi on vaihtumassa
lomakausi on vaihtumassa takaisin arkeen
rauhallinen koronatilanne on ehkä vaihtumassa toiseen aaltoon

Syyskausi on aukeamassa edessämme
ehkä toiveikkaana, ehkä pelottavana, joka tapauksessa tuntemattomana
kukaan ei täysin tiedä

Tämän epävarman ajan keskellä
onko mitään parempaa kuin
siirtää katse
ja kiinnittää katse
häneen, joka antaa tulevaisuuden ja toivon

Ajat vaihtelee
mutta Isä rakkautesi pysyy
siinä on meidän luja toivo

Tämän epävarman ajan keskellä
onko mitään parempaa kuin
kerätä voimia
ja kuluttaa voimia
– hyvään

Onko mitään parempaa kuin
kerätä jälleen voimia
jotta voisi jälleen antaa ja rakastaa

Sillä siihen meidät on kutsuttu
täyttymään ja antamaan
se on yltäkylläistä elämää
kaiken epävarmankin keskellä

“Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

Efesolaiskirje 2:10

Luotuja yhteyteen ja tarkoitusta varten. Kaiken epävarmankin keskellä.