Miltä luottaminen näyttää

Muutaman päivän takaisia ajatuksia:

Etätöissä oli rankka päivä, alusta loppuun asti.
Työäivät ovat erilaisia, joskus ne on rankkoja, kuten tänään.
Lapsilla on pientä nuhaa, joten he ovat olleet nykyisen ohjeen mukaan pois päiväkodista eli kotona, viikon.
Totean vain, että siihen on kyllä syy, miksi normaalioloissa lapset ovat päiväkodissa, kun aikuiset ovat töissä.
Tuntuu, että joudun rutistamaan joka minuutista ja joka solustani maksimi tehokkuuden.
Väsyttää ja selkään sattuu.
Sitten on tämä raskaus. Sitä ei ole senkään puolesta joka päivä pelkästään mahtava olo. Toisinaan olo on huono, kuten tänään.

Lopulta laitan koneen kiinni, mutta ajatukset ovat syvällä työasioissa. Leikitäänkö? Kuuluu jalkojen juuresta.
Oi kuinka haluaisin pystyä, mutta olen aivan liian poissa ja aivan liian väsynyt ja ruokaakin pitäisi tehdä.
(Älkää murehtiko, ruuan kanssa mennään tällaisissa tilanteissa siitä kohtaa, missä aita ei ole pelkästään matala, sitä ei edes ole)

Itku tuli monta kertaa. Onko vielä yksi ja sama päivä?

Lopulta siirsin itseni ulos kävelylle. Mieleen tuli kysymys: Miltä luottaminen tällaisena päivänä näyttää?

Kokeilin, miltä se voisi näyttää, rukoilin.

Kiitän, että autat työasioissa.
Kiitän, että autat vanhemmuudessa.
Kiitän, että annat uusia voimia – töihin ja perheeseen.
Kiitän, että annat lepohetkiä, ja siitä että saan kerätä voimia.

Tuntui hitusen paremmalta, joten jatkoin.

Kiitos, että annat voimia.
Kiitos, että annat lepoa.
Kiitos, että lohdutat ja rohkaiset.
Kiitos, että annat inspiraatiota ja johdatat.

Kiitos, että pidät huolta.

Kävelin takaisin kotiin, olossa oli häivähdys enemmän lepoa ja toivoa. Hymykin taisi tulla.

“Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.”

Kirje filippiläisille 4:6

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *