Pettymyksistä ja toivosta

Nautin yleensä joulun odotuksesta ja valmistelusta. Tuoksuista, tunnelmasta, kutinasta vatsanpohjassa.

Nyt kuitenkin tuntuu, että odotusta on vähän liikaa ja rajoituksia vähän liian paljon. Väsyttää.

Kuulin tänään lainauksen, joka kolahti
“Meidän täytyy hyväksyä ajalliset pettymykset, mutta emme saa koskaan menettää rajatonta toivoa.” Martin Luther King jr.

Kun yritän saada kiinni joulun rauhasta ja tunnelmasta, se monesti karkaa käsistäni. Olenkin huonolla tuulella, enkä edes välttämättä tiedä miksi. Taustalla lapset kinastelevat, kuka ehtii ensimmäisenä avata kalenterin luukun. Välillä tosielämän hetket ovat pahassa ristiriidassa kimaltavien mielikuvien kanssa. Toisinaan voi tosielämä olla ohikiitävän hetken satuakin lämpimämpää. On kuitenkin epärealistista odottaa, että se olisi sitä kaikki päivät, joka hetki. Tosielämä on elämää ja siihen kuuluu laaja väri- ja tunnespektri. Minun täytyy tästä vähän väliä itseäni muistuttaa. Se on ok.

Pysyvä rauha ei löydykään piparin tuoksusta, ei lahjoista, ei kynttilöistä. Se löytyy siitä salaisuudesta, että Kuningasten kuningas haluaa tulla sinun ja minun vieraaksi, meidän luoksemme. Taivaan kuningas tulee sotkun, riidan, kärsimättömyyden, yksinäisyyden, millaisen pimeyden keskelle tahansa.

Siinä on toivo, jota emme saa koskaan unohtaa, vaikka pettymyksiä joudummekin kohtaamaan.

Toivon täyteistä ja lämmintä adventinaikaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *