Hetkiä

Ensimmäisen paidan hiha jäi jo lyhyeksi

Päiviä toisensa perään, joinaa yritän riittää kolmelle pienelle sydämelle ja katsoa mitä jää jäljelle
toisinaan kovin vähän

On hetkiä
jolloin mietin
miten minusta on tähän kaikkeen

Sitten on myös hetkiä
jolloin huomaan
kaikki on hyvin
meistä on tähän
me opitaan
me hitsaudutaan
ne on voimaannuttavia hetkiä
niitä hetkiä jolloin silmät nauraa

Kaukana, mutta lähellä

Ajatuksissani saavun minäkin
seimen äärelle
ihmettelemään ja kunnioittamaan lasta
pitkään odotettua lupausta
historian käännekohtaa

Tuo tuntuu kuitenkin niin kaukaiselta
seimi on kaukana Betlehemissä
yli 2000 vuoden takana
katsoako vain
ihmeellisiä tapahtumia ulkopuolelta
vuosien takaa

Kunnes aavistan lämmön vierelläni

– Hän on yhä –
ei enää pelkästään vauvana
vaan aikuiseksi kasvaneena
ystävänä
veljenä
vapahtajana

Kun katson seimeen
vaikka se olisi kaukana historiassa
huomaanko, että tänään
Hän onkin lähellä
ihan vieressä
minua ja sinua varten

Jouluna – ehtisimpä

Jouluna
ehtisimpä muistaa

joulunlapsen, joka syntyi,
mitä erikoisimpaan paikkaan

ihmeen, jota oli odotettu tuhansia vuosia

vauvan, jonka nimi on Immanuel
se merkitsee: Jumala meidän kanssamme

ehtisimpä muistaa

valon, joka tuli pimeyteen

valon, joka edelleen loistaa pimeydessä,
eikä pimeys ole sitä käsittänyt,
eikä saanut sitä valtaansa

Jouluna
minäkin haluaisin tulla

tuon seimen luo
paimenten vierelle

kurkistaa ja nähdä

haluaisin tulla

ihailemaan ja kumartamaan

kiittämään ja iloitsemaan

Lempeystankkaus

Tärkeä osa jouluun valmistautumista:
Lempeystankkaus

Olen harjoitellut nyt pari viikkoa vanhemmuuden laajentamista. Harjoitukset ja totuttelu on arvatenkin vielä kesken.

Kerran ja toisenkin oli lähiaikoina liian pitkä päivä. Kun isommat lopulta nukahtivat ja odotin hengähdystaukoa, ei pienin enää vain syönyt ja nukkunutkaan, vaan hänen kanssaan meni vielä pitkään viestejä arvaillen ja kommunikaatiota opetellen. Lopulta hänkin nukahti ja minulta tuli vaihteeksi itku. Olin hieman väsynyt. Miten totumme tähän uuteen, miten nopeasti kapasiteettini kasvaa, ja milloinkohan taas helpottaa…huomenna vai vuosien päästä?

Seuraavana aamuna olisin voinut nousta ja olla ärtynyt. Tendessi olla ärtynyt juuri nyt on suuri. Sen sijaan sain loistoidean: en noussut kiireellä. Alakerrasta kuului muiden ääniä, mutta vauva vielä nukkui makoisasti. Laitoin miehelle viestin alakertaan: voitkohan tuoda kahvia ja aamupalaa sänkyyn? Hän toi. ❤
Ja niinpä annoin itselleni luvan herätä lempeästi. Tankkasin energiaa itseeni yölliseen kulutukseen jälkeen, ennen kuin yritin alkaa leikkimää supersankaria. Ja niinpä sängystä lopulta nousi muillekin lempeästi “hyvää huomenta” toivottava äiti ja vaimo. Tuli hyvä päivä.

Tämä uusi vauva-arki on vienyt ajatukset mukanaan ja tuntuu vähän hassulta, että huomenna on jo jouluaatto. En haluaisi ottaa siitä turhia paineita, mutta ne tulevat ihan itsestään. Siksi (ainekin itselleni) tärkeä osa joulunvalmisteluja, ellei jopa tärkein, onkin lempeystankkaus. Sitä tarvotaan monta kertaa ja usein. Sen jälkeen on paremmat mahdollisuudet, että joulurauha säilyy omalta osaltani.

Lempeystankkaus auttaa hidastamaan ja muistamaan joulun ytimen. Joulun ydinsanoma nimittäin ei ole “kuka on ollut kiltti”. Rehellinen vastaushan on: ei kukaan. Joulunsanoma sen sijaan kutsuu ihmettelemään ja ihailemaan, seimen luo.

Vaikka

Vaikka synnytys oli rankka,
se oli myös
voimallista ihmettä,
järisyttävä rankkuudessaan
ja upeudessaan.

Vaikka ensimmäiset viikot
ovat myllerrystä
kehossa ja mielessä,
ne ovat myös
hellyyden tunteisiin pakahtumista,
perhosia vatsanpohjassa,
syvältä nousevaa hymyä.

Vaikka vauvavuosi tulee
vaatimaan veronsa eheästä unesta
ja kysyy joustavuutta
enemmän kuin luonnostani omaan,
tuntuu suurelta saada kokea
se vielä kerran.
Tämä kaikki on kuitenkin
puhdasta onnea,
jota vaivannäkö syventää.

Tästä kaikesta alkaa piirtymään
ihmisen kokoinen tarina.

Olet siinä

Odotus on
monta kuukautta
monta päivää
monta tuntia

Synnytys on
monta tuntia
monta minuuttia
monta pitkää sekuntia
tunteiden koko kirjo

Ja sitten onkin vain yksi hetki
ohuen ohut hetki
jolloin tuntemukset vaihtuvat näkemiseksi

Olet siinä
ihoni tällä puolella
saamme nähdä sinut
katsot tummilla silmilläsi
yhtä ihmeissäsi kuin minä

Olet kaunis
olet täydellinen
olet valloittava ihme

Kiitän sinusta

Tervetullut ja rakastettu

Olet pian täällä.

Viimeiset odotusajat ovat usein kuin olisi grillattavana.

Luulin jo kahtena yönä, että nyt synnyt.
Mutta vielä ei ollut aika, se oli vain alkulämmittelyä, harjoittelua. Siinä mieli tekee paljon työtä. Ensin sitä kerää rohkeuden ja rauhan, adrenaaliinin, tekee tarvittavat järjestelyt, huolehtii, murehtii, yrittää muistaa hengittää ja pysyä rentona, jännittää. Harjoituksen lopputtua olo on hölmistynyt ja tyhjä. Mitä nyt teenkään. Mitä elämässä ylipäätään tehdään, jos ei synnytetä. En meinaa muistaa. Niin sisälle synnytysmoodin ehdin mennä. Sitten elämä muistuttaa. Saatoimme käydä seuraavassa hetkessä läpi lapsiperheille tavallisen infektion. Säästän teidät yksityiskohdilta.

Viime yön nukuin pitkästä aikaa hyvin. Ah, kuinka hyvältä nukutun yön jälkeen voi tuntua. Tämä se vasta on elämää!

Päätän kirjoittaa sinulle pieni ihminen, jonka pian saamme tavata. Samalla sain ajatuksen, että kirjoitan teillekkin isommat ihmiset.

Olet tervetullut ja rakastettu.
Ne ovat sanani sinulle pieni ja teille isot.

Pienokainen, täällä perheessä on välillä aikamoinen härdelli ja äiti saattaa itkeä ja toisessa hetkessä nauraa, mutta tiedä tämä tärkein:

olet tervetullut ja rakastettu.

Ne sanat on jokaiselle.

Tänne maailmaan synnytään monenlaisten tähtien alle, mutta on Yksi, joka kuiskasi meille kaikille:

olet tervetullut ja rakastettu.

Min kreativa story

Jag antog en utmaning om att dela min kreativa story om min blogg, så här kommer det (på svenska det här gången) :

Jag heter Hanna-Leena. Jag är gift, mamma för två och vi väntar på att vårt tredje barn ska födas när som helst.

Jag är utbildad till DI och jobbar som projektledare inom vattenteknik. Mitt jobb kräver mycket tekniskt och logisk tänkande, något som jag njuter av. Jag har ändå saknat att också kunna använda andra sidor av mig mera. När jag var mammaledig förra gången, upptäckte jag min längtan till det kreativa skrivandet. Jag har märkt att mobilisering av min kreativa sida också har varit till nytta på mitt jobb.

Först började jag skriva för min egen skull. Det gjorde gott för min själ att skriva ner vad som var på gång inom mig när livet kändes tungt. Sen började jag få känslan, att jag ville dela med mig av det som jag upptäckte på vägen också till andra. Det tog tid att samla mod och det kändes skrämmande att börja med någonting helt nytt. På samma gång kändes det ändå inspirerande att våga ta steget till någonting jag kände en kallelse till. Förra våren började jag som en del av min kreativa story blogga. Man kan följa bloggen i instagram @palojamatkalta, i facebook på Paloja Matkalta – sidan eller www.palojamatkalta.fi.

Jag hoppas att jag via bloggtexter kan hjälpa mig själv och andra att må bättre, växa i sin potential och hitta sin plats i den större sammanhang.