Kiintopiste

Uusi vuosi on täynnä odotuksia normaalimmasta.
Koko planeetta huokailee
uupuneena, kyllästyneenä ja toiveikkaana,
milloin tuo viheliäinen viirus ottaa pienemmän roolin jokapäiväisestä elämästämme.

Niin toivon minäkin.
Introverttipuoleni tosin on nautinut tästä rauhallisuudesta, mutta kyllä alkaa riittämään.
Kaipaan nähdä ihmisiä,
vapaasti ja paljon kerrallaan. Sisätiloissa.

En kuitenkaan tiedä tarkalleen, miten tämä vuosi jatkuu. Eikä kukaan muukaan. Edessämme on tuntematon huominen. Siihen on hyvä ottaa mukaan muutama hyödyllinen eväs.

Myrskyn tai koronan tai minkätahansa epävarmuuden pyöriessä ympärillämme kaikuu tuulessa sanat “pysykää kiinni”. Pysykää kiinni
hänen rakkaudessaan ja hyvyydessään, Hänessä.
Älkää menettäkö toivoanne.
Hän on hyvä.

Kaikenlaisten lannistavien, pelonsekaisten, epätoivoisten ajatusten pyöriessä ympärillä, etsitään kiintopiste Hänen hyvyydestään.
Hän on meitä rakastanut, rakastaa yhä ja tulee rakastamaan huomennakin.
Se on meidän luja toivo.
Ei vain toiveajattelua, vaan luja toivo.

“Pysykää minun rakkaudessani…
Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani…
Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne…”

Jeesus (Johanneksen evankeliumi 15:7-17)

Pysyä kiinni hänen rakkaudessaan ja rakastaa toisiamme. Siinä yksi hyödyllinen eväs, tähänkin vuoteen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *