Palasena omalla paikalla

Ajattele, että olisi paikka
juuri sinulle
juuri sinunlaiselle
sinun elämäsivaiheillesi
sinun persoonallesi
kulmillesi
lahjoillesi

paikka johon kuulua
paikka jossa kokea merkityksellisyyttä

ajatella, että sellainen paikka on.


Olen vuosia kysellyt, mikä on kutsumukseni. Mitä on ne tehtävät, joissa voin käyttää lahjojani hyvään ja kokea syvää merkityksellisyyttä. Olen kysellyt mihin Jumala haluaisi minua johdattaa. Mitään konkreettista ei ole “ilmaantunut”. Tai en ollut ainekaan huomannut. Ihan tavallisia asioita ja elämänvaiheita, hyviä ja huonoja.

Prosessi on jauhanut ja jauhanut.
Saviruukun dreija on pyörinyt ja pyörinyt. Tavallinen savi on alkanut saada muotoaan, välillä särkyen ja sitten taas uudeksi kasaten ja muovaten.
Uutta on luotu hitaasti, pehmeästi ja kuitenkin voimallisesti.

Jossain vaiheessa aloin oivaltamaan, että “paikat” ja tilanteet, joissa olen ollut,
ovatkin olleet osa johdatettua matkaa. Niiden  avulla olen muokkaantunut.

Niinpä “kutsumus”, joka kauan on tuntunut kaukaiselta ja utuiselta on tullut lähemmäs ja lähemmäs ja kuin hitaasti loksahtaen huomaan: se onkin tässä. Tässä, missä olen.

Minun tarinani saa olla osa suurempaa tarinaa.

“Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Kirje efesolaisille 2:17‭-‬20

Onnea on havahtua, että omanlaiselle kivelle on omankokoinen paikka tuossa rakennuksessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *