Löytöjä rukouksesta

Arjessa ei ole monestikkaan helppoa pysähtyä ja löytää aikaa rukoukselle. Kaipaan rukousyhteyttä Jumalaan, mutta monesti vilskeen keskellä tuntuu, että en ehdi, en muista. Ja niinpä riudun. En tarkoita, että ajattelisin, että rukoileminen olisi joku velvollisuus, joka pitäisi suorittaa, vaan että se on jotain, mitä kaipaan. Kaipaan keitaalle.

Rukous ei ole pohjimmiltaan pelkkä kohtelias pyyntölista, vaan yhteyttä Isään, yhdessä olemista. Jeesus avasi meille pääsyn Isän luokse* . Siksi meillä on mahdollisuus tulla Jumalan, Isän, luokse ja olla hänen kanssaan.

Alkaessani rukoilemaan joudun monesti silmätysten oman epäuskoni kanssa. Epäusko uskottelee, että rukoileminen on ajanhaaskausta, eikä vaikuta mitään. Olen kuitenkin nähnyt monta kertaa rukouksen voimaa ja saanut kokea, että se ei ole turhaa, vaan päinvastoin parasta, mitä voi tehdä.

Parhaimmillaan rukous on minulle sitä, että lepään Jumalan edessä rehellisenä, aitona, sisin paljaana kaikkine tunteineni, pelkoineni ja kysymykseneni.
Siinä aitoudessa
särkyneenä
rakastettuna
sisimmän lukkoja aukeaa.

Rukouksessa fokus muuttuu.
Asiat näyttää ensisilmäyksellä joltain,
rukouksessa toisenlaiselta. 
Rukouksessa muistan Jumalan mahdollisuudet, viisauden ja huolenpidon.
Virkistys, elvyn, muistan
kaikki on hyvin.

Meille jätettiin ohjeeksi
“Rukoilkaa lakkaamatta” . Ei vain äärimmäisessä hädässä,
ei kolme, ei viisi kertaa päivässä,
vaan pitkin päivää,
joka hetki,
sanoilla ja ilman sanoja, “Hengen antamin voimin”***
Se ei ole vaatimus, ei edes velvollisuus.
Se on mitä upein mahdollisuus.

* Ef. 2:18
** 1. Tess. 5:17
*** Ef. 6:18

Valmista

Joskus voi yllättää itsensä.
Tänään tein sen saamalla tämän valmiiksi asti.
Ompa rentouttavaa tehdä välillä jotain, mikä tulee valmiiksi. Elämä tuntuu olevan muuten niin täynnä prosessia ja keskeneräisyyden hyväksymistä.
Pyykkikoria on haastava saada valmiiksi. Ennen kuin puhtaat vaatteet on paikallaan, saa aloittaa alusta. Sama tarina keittiössä. Entäpä sitten kuin itsestään lattioita pitkin seilaavat lelut ja muu irtotavara? Ei, pysyvästi valmista ei tule monenkaan asian kohdalla, ainekaan tässä elämänvaiheessa. Pieniä ohikiitäviä hetkiä, kun asiat on paikoillaan.
Keskeneräisenä ollaan itsekukin muutenkin. Vauvalla on kesken nukkumisen jalon taidon oppiminen, isommilla kesken toiset asiat ja minäkin keskeneräinen monella tapaa.

Lisää tilaa hengittää tulee sitä mukaan, kun pystyy hyväksymään keskeneräisyyttä ja lepäämään siitä huolimatta. Siinäkin olen vielä vähän kesken. Mutta sekin on varmaan ok. Sen olen kuitenkin huomannut, että kun oppii hyväksymään keskeneräisyyttä itsessään, on sitä helpompi hyväksyä myös toisissa.

Lohdutusta

“Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.”

2. Korinttilaiskirje 1:4

Jumalan lohdutus… Mitä se on?
Sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Sitä on toisinaan vaikea havaita tai tuntea.

Se on lumihiutaleessa
valonsäteessä
varjossa
kosketuksessa
ystävän silmissä
tuntemattoman hymyssä
musiikissa
Sanassa
kauneudessa
leivässä ja viinissä
hiljaisuudessa
tuulessa

Elämässä on ollut päiviä, jolloin olen anonut ja itkenyt Jumalan apua, parantamista, lohdutusta ja on ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, että Jumala ei vastaa. On hiljaa. Ei välitä.

Hiljaisuuden jälkeen on lopulta kuitenkin aina tullut päivä,
jolloin aurinko paistaa ikkunasta ja levollisuus ympäröi sisältä.
Olo on kuin
olisi päässyt taistelun toiselle puolelle.
Olo on lohdutettu,
syvästi lohdutettu.
Olo on kiitollinen.
Olo on kuin sylissä,
rakkauden ympäröimänä.
En pelkää, lepään.
Päivä, jolloin luottamus saa vahvistua ja lujittua.
Hetki, jolloin huomaan

olitkin kokoajan lähellä.

If Gathering

Haluatteko kuulla yhdenstä mielestäni mahtavasta naistentapahtumasta.

Järjestin viime keväänä IF Gathering local – minitapahtuman ensimmäistä kertaa pienelle naistenporukalle. Siitä tuli hieno viikonloppu, joka on kantanut hedelmää sen jälkeenkin. Oli inspiroivaa katsoa streemattuja sessioita konferenssista, mutta ehkäpä vieläkin antoisampaa oli reflektoida yhdessä  opetuksia meidän kontekstissamme ja elämissämme, rukoilla yhdessä ja iloita ystävyydestä ja sisterhoodista.

IF Gathering on kristillinen naistenkonferenssi, joka koostuu päätapahtumasta ja tuhansista erikokoisista paikallisista tapahtumista ympäri maailmaa. “If God is real, then what?” oli kysymys, joka oli ensimmäisen IF Gatheringin taustalla muutama vuosi sitten. Tämän vuoden teema on Even If: “Even if the worst happens we won’t lose hope”. Voit lukea lisää nettisivuilta: www.ifgathering.com

Tämän vuoden IF Gathering järjestetään 5.-6.3.2021.

Jos kiinnostuit, tässä muutama vaihtoehto, miten osallistua tämän vuoden tapahtumaan:

• voit hostata oman local version (se on tehty helpoksi!) etänä tai in person (esim alle 10 hengen porukalle, jos on rajoitukset päällä) -> lue lisää ja rekisteröidy hostiksi iflocal.com

TAI

• osallistu etänä hostaamaani localtapahtumaan la 6.3.2021 (meillä oma ryhmächatti) -> laita minulle viestiä esim. facebookin tai instagramin kautta, niin kerron lisää

TAI

• voit myös rekisteröityä yksilönä ja katsoa lähetykset omaan tyyliin -> käy rekisteröitymässä https://www.ifgathering.com/ifgathering2021

Tila kasvaa

Muutama sana hänestä,
miehestäni ja parhaasta ystävästäni.

Kymmenen vuotta sitten vastasin kosintaan myöntävästi.
Vähänpä silloin vielä tiesin, miten upea hän on, miten hyvä meillä olisi yhdessä.
Olimme silloin epävarmoja, mutta taisimme aavistaa, että tässä on aineksia johonkin todella hyvään.
Vuodet ja erityisesti vaikeat vaiheet on sen näyttäneet: Hän on lahja. Me ollaan hyvä tiimi.

Ihailen, miten hän on jalat maassa ja samalla asettamassa rohkeita tavoitteita ja unelmia.
Ihailen, miten päämärätietoisesti hän tekee töitä tavoitteiden eteen.
Iloitsen, miten hän antaa tilaa kasvaa ja rohkaisee uskaltamaan.
Ihailen hänen kärsivällisyyttään.
Arvostan, miten uskollisesti ja epäitsekkäästi hän huolehtii meidän perheestä.
Hämmästelen, miten hän lahjoittaa toisinaan viisaita sanoja kuin kultaisia omenoita.
Rakastan, miten hän saa minut nauramaan, kun olen huonolla tuulella.

Rakastan opetella elämää ja kasvaa yhdessä hänen kanssa.

Kuivuudenkin keskellä

Välillä on haastavia päiviä tai jopa vaiheita
kukapa sitä ei tietäisi
kukapa ei sitä unohtaisi
kukapa ei sitä taaas muistaisi
kun on pakko

Kuivuus voi ilmetä moninaisin tavoin. Itselläni erämaatunnelmaan on vienyt tällä kertaa jatkuneet vauvan iltaitkut sekä toistuva fyysinen kipu. Välillä erämaassa on kaunistakin, mutta asetuksissa on selviytyminen hetki kerrallaan. Itseäni rohkaisi eilen tällainen kohta:

“Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”
Jeremian kirja 17:7‭-‬8

Puron partaalle istutettu puu
kuivuudenkaan keskellä
ei mitään hätää
silloinkin se kantaa hedelmää

Kuivuuden keskellä
istuta itsesi puron äärelle
kurota juuresi syvemmälle
ja näe: ei mitään hätää ❤