Miltä tuntuisi?

Miltä sinusta tuntuisi, jos joku pesisi sinun jalkasi?

Käveltyäsi päivän sandaaleilla.

Miltä sinusta tuntuisi, jos se joku olisi sellainen henkilö, jota kutsut opettajaksi,
Mestariksi?

Vastustelisitko sinäkin kummallisen tilanteen edessä. Sanoen, että ei Sinun tarvitse minun jalkojani pestä, voin tehdä sen itse.

Ymmärtäessäsi vastauksen,
että muuta keinoa ei ole
kuin Hänen antaa ja sinun ottaa vastaan, sanoisitko silloin sinäkin,
että älä pese vain jalkoja
vaan pese myös pää ja kädet -ja sydämeni.

Hyviä rutiineita

Ystävällinen muistutus itseltäni itselleni ja ehkäpä sinulle.

Kun matkan pituus puuduttaa,
pidä kiinni hyvistä rutiineista.
Niistä, jotka pitävät sinut oikeassa suunnassa.

Liiku, syö hyvin ja nuku tarpeeksi.
Siitä on hyvä lähteä. Itselläni olisi työstettävää näissä kaikissa, joten kiitos muistutuksesta.

Tässä lisää hyviä rutiineja:

🍯 Lue (tai kuuntele) Sanaa.
Miksi?
Siksi, koska se on kuin kevät sade, joka kastelee maan. Se ei tyhjänä palaa, vaan saa aikaan sen, mikä sen oli tarkoituskin. Raamattu ei ole tylsä vanha kirja, vaan elävää sanaa. Jos et vielä tiennyt, niin kokeile. Aloita vaikka Johanneksen evankeliumista. Jos luet sydän avoimena, saat nähdä, miten Sana alkaa puhumaan sydämellesi ja se alkaa maistumaan hunajalta. Kokeilemisen arvoista!
Uudelleen ja uudelleen.
Lue yksin ja yhdessä jonkun kanssa.

🌱Jaa elämää toisten kanssa.
Rakentukaa yhdessä. Tavalla tai toisella.
Me tarvitaan toisiamme kukoistaksemme.

🍒 Lopuksi vielä muutama rutiinikirsikka kakun päälle:

Iloitse,
rukoile
ja kiitä.

Kirjoitin näistä itselleni muistilapun. Rivit ei ehkä ole ihan suorassa, mutta kuinka makoisia sanoja.

Pikavoittoja kaivatessa

Joskus
kaipaan pikavoittoja
joilla voisi ohittaa keskeneräisyyden
ja kasvuprosessit

Ja kuitenkin
elämä on täynnä
pitkiä matkoja
hitaita prosesseja

Varsinkin arvokkaat asiat
ihmissuhteet
tärkeät unelmat
vievät aikaa kypsyä
rakentua

Mutta vaikka matka oliskin pitkä
ethän jätä ottamasta askeleita
oikeaan suuntaan

Silloin kun matkan pituus alkaa uuvuttamaan
tulee luovuttamisen sijaan
etsiä lepo ja ilo
matkan keskeltä
tästä hetkestä

Se on löydettävissä
sillä siellä se on
samaan aikaanhan ollaan matkalla
ja toisaalta jo perillä.

If Gathering tunnelmia

God is on the move.

If Gathering viikonloppu takana.
🔥 Tässä kohtaa on sanat loppu,
mutta olen enemmän kuin innoissani. Olipa aikamoinen kokemus!
🌱 En usko että tämä jää pelkäksi humahdukseksi, vaan mielenkiinnolla jään seuraamaan siementen kasvua.
😍 Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Yksi take away konferenssista on “we need to love well even when we are weary or tired”. Pian sitä saakin testata, kun paluu arkeen koittaa. Omassa voimassa väsyneenä hyvin rakastaminen on vähintäänkin haastavaa ja yritänkin muistaa pyytää rakkautta ja kärsivällisyyttä ylhäältä.
😴 Jos on sellainen olo, että on nukahtamassa seisaalleen, vaipumassa apatiaan tai jos miettii, onko Jumalakin mahdollisesti nukahtanut, niin ehdotan osallistumaan IF Gathering konferenssiin, vielä jälkikäteenkin (se on mahdollista). Jumala ei nimittäin nuku, päinvastoin. Niin paljon upeaa tapahtuu sekavan pinnan alla.
❣ You are not alone. Even if.There is so much hope.

Yksin me ollaan pieni liekki, mutta kun me tuodaan meidän pienet liekit yhteen, mitä vaan voi tapahtua.

Muistoksi konferenssista piti kirjoittaa kynttilään yksi sana, mihin askeleeseen Jumala kutsuu sinua.

Mikä olisi sinun sana?

Pieniä suuria voittoja

Viikko sitte kirjoitettu:

Hiihtolomasta ne päivät, jolloin kokoonpanoon kuului minä ja kolme lasta, on paketissa. Kovin kauas ei liikkuttu kotoa. Nyt ei ollut sen hiihtoloman vuoro, kun olemme laskemassa lapin lumoavissa maisemissa. Toivon, että senkin vuoro vielä tulee. Tämän vuoden hiihtolomalla kohokohtia tähän mennessä on sen sijaan ollut mm. retki lähikauppaan ostamaan suklaamunat, hankikanto, hyvin luistavat lumikasat, auringon värjäämät kaislat, supermariolego, lämmin kaakao, talon ympäri kiertävä hiihtolatu, pikkusiskon pehmeät posket ja valloittava hymy. Päivien aikana on kuulunut monenlaisia soraääniä, mutta olen tosi kiitollinen, että niitä enemmän muistan ne hetket, kun kaikilla oli hetkittäin samaan aikaan hauskaa ja kevättalven aurinko paistoi ikkunasta. Olo on siis suorastaan voitokas. Se ei tarkoita, etteikö olisi pitänyt laskea sataan, samaistua Keskeeräiset äidit podcastin jaksoon äitien uupumuksesta ja huokailla kiireisiä rukouksia. Kaiken intensiivisyyden ja uupumuksen hiipimisen keskellä tuntuukin merkitykseltä huomata pieniä kauniita hetkiä ja juhlia pieniä suuria voittoja.