Kannustan sinua

Kannusta sinua sillä kohtaa, missä oletkin
vihreällä kukkulalla
koivu kujalla
erämaan paahteessa
varjojen laaksossa

Missä oletkin
jatka vain
askel kerrallaan
oikeaan suuntaan
luota vain
päivä ja hetki kerrallaan

Matka on pölyinen
kivikkoinen
tuntematon
ja kaunis

Näkisitpä, miten matkan varrella
kannustan sinua
hymyilen ja taputan
hurraan sinulle
pienimillekin voitoille

Tilaa

Talvi tekee tilaa kevään tulla.

Kevät julistaa kovaan ääneen. Jää sulaa. Harmaaseen puhkeaa väripilkkuja. Uutta elämää syntyy kohisten. Valo lisääntyy. Valo paljastaa.

Meillä vauvan iltaitkut on vaihtuneet levolliseen uneen. Imetys sujuu ja linnut laulavat. Paljon hyvää nään ja olen kiitollinen. Samaan aikaan taidan siltikin olla väsynyt. Onhan tämä samaanaikaan ihanaa ja intensiivistä. Jotenkin tämä elämänvaihe herkistää ja vie tutkailemaan sielun sopukoita. Vanhoja solmuja katsellessa turhautumisen kyyneleet nousevat silmiin. Lasken solmut, mytyt, haavani, piilotetut sirpaleet lempeisiin käsiin. Käsiin, jotka kantavat, parantavat, hoitavat, rakastavat, luovat uutta.

Vanha tekee tilaa uuden tulla.

Yhteys on väkevä lääke

Yhteys on väkevä lääke

Muistatko, kun joku aika sitten jaoin kuvan, jossa olin kynttilän kanssa?

Olin kirjoittanut kynttilään sanan “connection”. Kuva liittyi IF Gathering tapahtumaan ja pieneen konkreettiseen tehtävään kirjoittaa kyynttilään yksi sana. Sellainen sana, joka kuvastaisi jotain, mihin kokee Jumalan mahdollisesti kutsuvan.

Meinasin valita sanaksi “write”, sillä kirjoittaminen on yksi konkreettinen asia, johon koen kutsua. Unelmoin kirjoittaa lisää, vaikkakin aikaajoin (lue usein) koen paljon epävarmuutta sen äärellä.

Jokatapauksessa kirjoittamista enemmänkin sydämelläni paloi toinen sana: “connection”.

Sana on puhutellut minua jo pitkään ja siihen liittyy monia ulottuvuuksia, mutta jaan nyt sanasta jotain, mitä olen saanut lähiaikoina elää todeksi.

Eikö me lähes kaikki kaivata jakaa toisten kanssa arjen ja juhlan lisäksi meidän sisintä?

Ihmisen tärkeitä peruskaipuita on
tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Tällaisen yhteyden rakentuminen tarvitsee luottamusta, uskaltamista näyttää havoittuvuutemme ja aimo ripauksen tietoista toimintaa. Helppoa tai ei, se on tavoittelemisen arvoista. Yhteyttä rakentaessa saa juoruilun, vertailun ja kilpailun heittää roskakoppaan ja sen sijaan luoda kohtaamisiin turvallinen tila puolin ja toisin jakaa todellista sisintään ja kohdata toisiamme rakkaudella.

Yksi unelmistani
on nähdä enemmän
toisiamme rohkaisevaa yhteyttä

sillä jotenkin tuntuu,
että tässä ajassa
me monet ollaan kovin
yksin.

Somen ja
pintakerrosten jakamisen
jälkeen
monesti yksin.

Yksin
huoliemme,
ilojemme,
epäilystemme ja pelkojemme kanssa.

Yhteydessä
sen sijaan
valheet ja pelot hälvenee,
murheet puolittuu ja
ilo tuplaantuu.

Yhteys
on väkevä lääke pimeyttä vastaan.

Joten,
rakennetaan sitä ja uskaltaudutaan sille.

Innosta hehkuvia sydämiä

Hyvää pääsiäistä!

Hän on ylösnoussut!
Hän on voittanut kuoleman!

Maailman paras uutinen meille kaikillle, jotka eletään täällä kuoleman varjon maassa.

Jeesuksen hauta oli tyhjä.
Se oli käsittämätön tosiasia.
Sille oli selitys ja sille piti keksiä selityksiä.

Oli niitä, jotka sanoivat nähneensä Jeesuksen ylösnousseena, oli innosta hehkuvia sydämiä ja oli niitä, jotka epäilivät.

Minulle yksi vahvin ylösnousemuksen todiste on muutos opetuslapsissa. Pitkäperjantain jälkeen heidän hämmennys, suru ja pettymys oli varmaankin vertaansa vailla.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen. Heidän suru ja pelko vaihtui iloon ja rohkeuteen.

Kaksi opetuslasta Jeesus kohtasi Emmauksen tiellä. Tämä on hieno kohta:

” Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:31‭-‬32

Jeesuksen kohtaaminen saa sydämen hehkumaan innosta. 💛

Edessä olleen ilon tähden

Pitkäperjantain tunnelmissa jaan muutaman kohdan:

“Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.”
Jesajan kirja 53:4‭-‬6

“Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.”
Kirje heprealaisille 12:2

Edessä olleen ilon tähden
minun ja sinun tähden
rakkauden tähden
Jeesus kesti

Hän olisi voinut pelastaa itsensä monessa eri kohdassa tuota pitkäperjantain tapahtumaketjua, mutta hän kesti.

Hän kesti tuskan häpeästä ja herjaamisesta välittämättä meidän tähtemme.

Mikä se oli se edessä oleva ilo?

Hänhän oli jo alunperin Isän luona taivaassa, sieltähän hän tuli. Ilo ei ollut vain päästä sinne takaisin. Ilo oli se, että hän saa meidät mukaansa siihen iloon.

“Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.”
Jesajan kirja 53:11

Armosi

Tällä viikolla olen kirjoittanut tavallista useammin hiljaisen viikon teemalla.

Sydämeni mannerlaatat liikahtivat yhtenä päivänä tästä kohdasta:

“Mutta hän on vastannut minulle: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.»
Toinen kirje korinttilaisille 12:9

Sinun armosi
on enemmän kuin pystyn kuvittelemaan.
Se kattaa ja täyttää kaiken.

Sinun armosi
vastaa syvimpään kaipaukseeni.
Se riittää ja läikkyy yli.

Heikkoudessanikin
Sinä näet
pelkkiä mahdolllisuuksia.

Sinun armosi
kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissa
riittää.

Muista tarkistaa järjestys

Myös meitä kutsutaan
rakastamaan ja palvelemaan

ilolla
rakkaudesta ja levosta käsin
ei pelosta
eikä katkeruuden sivumaulla

aina ilo ei tunnu
kutsu on silti palvella ja rakastaa
uskollisesti
kärsivällisesti

Jeesus kutsuu meitä kuitenkin ensisijaisesti
ottamaan vastaan Häneltä

Hän kutsuu meitä antamaan jalkamme hänen pestäviksi – joka päivä

Joka päivä uudestaan
järjestys on tämä:
me saamme ottaa vastaan
ja jakaa siitä, mitä olemme itse saaneet