Kuulumisia tästä kohtaa elämää

Teki mieli tulla sanomaan, että hei!
Mitä kuuluu? Miten voit?
Olen pitänyt taukoa blogista ja somesta.
Se on tehnyt hyvää.

Kesä oli aurinkoinen, lämmin ja
täynnä,
välillä leppoisaa,
ja välillä intensiivistä,
lapsiperheen loma-arkea.
Olihan se ihanaa, mutta toivotin arjenkin rytmeineen iloisena takaisin.
.
.
.
Olen aiemmin jakanut blogissa kirjoituksia synnytyksenjälkeisistä uupumuksesta ja niinpä kysymys, joka välillä nousee itselleni mieleen kolmannen vauvavuoden kohdalla on,
miten voin nyt?
Vastaus on: hyvin. On ihana huomata se. Voin varsin hyvin, syvästi hyvin.
Kolmen lapsen äitinä oleminen on yllättävän mukavaa. En väitä, etteikö joskus väsyttäisi tai turhauttaisi, mutta jotain on silti toisin.
Kapasiteettiä on venytetty ja se on kasvanut. Prosesseja on käyty ja se on kantanut hedelmää.
Itsetuntemus on kasvanut ja akkuja on sitämyötä helpompi ladata.
Ilo saa lepytellä juuri nyt olkapäällä usein.

Sanattoman kiitollinen olen jokaisesta lapsestamme.
Isoimmasta, joka muuttui vaivihkaa ja yhtäkkiä koululaiseksi.
Keskimmäisestä, joka silmät tuikkien kutsuu heittäytymään leikin ihmeelliseen maailmaan.
Pienimmästä, jonka jokeltelua, eleitä, ja maailman ihmettelyä on valloittavaa seurata.

Niinpä, valloittavia, rakkaita, uniikkeja ihmeitä jokainen.
.
.
.
Tauko blogista on ollut paikallaan ja saatan vielä jatkaakin. Elämä on juuri nyt yhtä muutosta ja silloin pitää välillä kirjoittaa vain itselleen. Tuntuu myös, että kirjoittamisen kanssa on jokin muutosvaihe menossa. Olen jakanut toistaiseksi sen, minkä kirjoitin edellisessä elämän vaiheessa. Jotain uutta on nousemassa pintaan, ajallaan. 🌼

One thought on “Kuulumisia tästä kohtaa elämää”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *