Rauhaa ja iloa epävarmuuksien keskellä

Olen saanut joskus tällaisen kysymyksen: mistä tietää, että taivas on totta.
Joskus kysyjä olen ollut minä itse.

Olen aavistanut, tunnustellut tällaista vastauksen reunaa:

Siitä tietää,
että Jumalan valtakunta
on totta,
että se on jollaintavalla
jo nyt täällä.

Se on jännite “jo nyt” ja
“ei vielä kokonaan” välillä.

Jeesus julisti, “kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt 24:17). Monet Jeesuksen lähellä elävistä saivat nähdä sen käsin kosketeltavasti. Monet ovat saaneet sen nähdä ja elää sen todeksi sen jälkeenkin.

Mitä ajattelet sanasta taivas, Jumalan valtakunta tai ikuinen elämä? Aikamäärettä vai laatua? Tämä kysymyksen ohjaili ajatuksiini John Mark Comer podcastissaan. Hän palautti mieleen myös rakkaan jakeen. Katsotaan, mitä Jeesus sanoi ikuisesta elämästä:

“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:3

Ikuinen elämä on Jumalan tuntemista.
Se ei tarkoita pelkkää tietämistä, vaan tuntemista,
niin kuin tunnetaan puoliso tai paras ystävä.

Voimme aloittaa
tai jatkaa
tutustumista
jo tänään.

Miten? Konstit ovat simppelit ja vanhat, mutta dynamiittiset:

rukous, Raamattu, yhteys toisten Jeesuksen seuraajien kanssa ja leivänmurtaminen. Niiden kautta opimme tuntemaan Hänet ja saamme kokea jo nyt maistiaisia taivaasta, Jumalan läsnäolosta. Se maistuu toivolle, rauhalle ja ilolle. Tämä aarre on meillä saviastioissa, joten toki myös saviastioiden makua on mukana, mutta sen ei kannata antaa liikaa hämätä.

Jumalan valtakunta,
rauha ja ilo,
on lähellä tänäänkin.
.
.
.
“Jumalan valtakunta …[on]
vanhurskautta, rauhaa ja iloa,
jotka Pyhä Henki antaa”
Kirje roomalaisille 14:17

“Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:12

Joulukalenteri: Luukku 1 – Odotuksen aika

Tästä alkaa Paloja matkalta blogin joulukalenteri. Tervetuloa mukaan!

Muutama päivä sitten oli 1. adventti ja alkoi odotuksen aika. Luukkujen availu on mukavaa odotellessa. Mitä sinä odotat eniten joulussa? Ehkä hengähdystaukoa arjesta, yhdessäoloa, tunnelmaa, makuja, tuoksuja, lahjoja, muistoja, rauhaa.

Tässä joulukalenterissa minulla on tarkoitus hahmotella odotuksen ääriviivoja. Fokukseni ei kuitenkaan ole tonttujen tai muiden hassun hauskojen jouluperinteiden ja tunnelmien odottelussa, vaikka se kaikki mukavaa onkin. Tässä joulukalenterissa haluaisin maalata sanoilla odotuksen aikaa syvemmillä kerroksilla, nimittäin odotuksen aikaa ennen ajan laskun alkua, ennen Jeesuksen ihmeellistä syntymistä, jota jouluna muistelemme. Se on kiehtova ja merkityksellinen, kertomisen ja muistamisen arvoinen tarina.

Tarina ei ala siitä, että Jeesus syntyy. Hän ei synny yht’äkkiä, keskelle ei mitään. Hän syntyy juuri oikeaan paikkaan, juuri oikeaan aikaan – pitkän odottamisen jälkeen.

Tämän joulukalenterin luukuissa jaan palasia ennustuksista ja lupauksista tuhansien vuosien takaa ja välähdyksiä niiden toteutumisesta.

Tarina on valtavan iso ja syvä, enkä kuvittele, että siitä paljoakaan saan mahdutettua näihin murusiin. Mutta ehkäpä, jotain ajatuksen kipinöitä pystyisin välittämään. Olipa tarina sinulle jo tuttu tai uusi, ja huolimatta siitä onnistunko kömpelösti tai välillä sujuvammin, toivon, että voit saada luukuista matkaasi palasia, jotka herättävät ajatuksia ja toivoa.

 Välillä pika kelaan tarinaa – välillä zoomaan.  Välillä luukku on lyhyt – välillä pidempi.

Huomenna alkaa suuri syvä tarina!

Tervetuloa mukaan seuramaan joulukalenteria osoitteessa www.palojamatkalta.fi tai lyhyempiä otoksia luukuista Instagramissa @palojamatkalta!

Suurempi

“Älkää olko mistään huolissanne”, sanot. Et sano sitä siksi, ettei huolenaiheita olisi. Sanot sen, koska olet niitä suurempi.
Sanot myös, että meidän tulisi murehtimisen sijaan kertoa murheemme Sinulle
rukoillen, pyytäen

ja kiittäen.

Silloin rauhasi, lähes huomaatatta, liikkuu ohi ymmärryksen ja tekee kotia sisimpäämme.

(Taustalla Filip. 4:6-7)

Tilaa

Talvi tekee tilaa kevään tulla.

Kevät julistaa kovaan ääneen. Jää sulaa. Harmaaseen puhkeaa väripilkkuja. Uutta elämää syntyy kohisten. Valo lisääntyy. Valo paljastaa.

Meillä vauvan iltaitkut on vaihtuneet levolliseen uneen. Imetys sujuu ja linnut laulavat. Paljon hyvää nään ja olen kiitollinen. Samaan aikaan taidan siltikin olla väsynyt. Onhan tämä samaanaikaan ihanaa ja intensiivistä. Jotenkin tämä elämänvaihe herkistää ja vie tutkailemaan sielun sopukoita. Vanhoja solmuja katsellessa turhautumisen kyyneleet nousevat silmiin. Lasken solmut, mytyt, haavani, piilotetut sirpaleet lempeisiin käsiin. Käsiin, jotka kantavat, parantavat, hoitavat, rakastavat, luovat uutta.

Vanha tekee tilaa uuden tulla.

Innosta hehkuvia sydämiä

Hyvää pääsiäistä!

Hän on ylösnoussut!
Hän on voittanut kuoleman!

Maailman paras uutinen meille kaikillle, jotka eletään täällä kuoleman varjon maassa.

Jeesuksen hauta oli tyhjä.
Se oli käsittämätön tosiasia.
Sille oli selitys ja sille piti keksiä selityksiä.

Oli niitä, jotka sanoivat nähneensä Jeesuksen ylösnousseena, oli innosta hehkuvia sydämiä ja oli niitä, jotka epäilivät.

Minulle yksi vahvin ylösnousemuksen todiste on muutos opetuslapsissa. Pitkäperjantain jälkeen heidän hämmennys, suru ja pettymys oli varmaankin vertaansa vailla.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen. Heidän suru ja pelko vaihtui iloon ja rohkeuteen.

Kaksi opetuslasta Jeesus kohtasi Emmauksen tiellä. Tämä on hieno kohta:

” Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:31‭-‬32

Jeesuksen kohtaaminen saa sydämen hehkumaan innosta. 💛

Edessä olleen ilon tähden

Pitkäperjantain tunnelmissa jaan muutaman kohdan:

“Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.”
Jesajan kirja 53:4‭-‬6

“Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.”
Kirje heprealaisille 12:2

Edessä olleen ilon tähden
minun ja sinun tähden
rakkauden tähden
Jeesus kesti

Hän olisi voinut pelastaa itsensä monessa eri kohdassa tuota pitkäperjantain tapahtumaketjua, mutta hän kesti.

Hän kesti tuskan häpeästä ja herjaamisesta välittämättä meidän tähtemme.

Mikä se oli se edessä oleva ilo?

Hänhän oli jo alunperin Isän luona taivaassa, sieltähän hän tuli. Ilo ei ollut vain päästä sinne takaisin. Ilo oli se, että hän saa meidät mukaansa siihen iloon.

“Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.”
Jesajan kirja 53:11

Armosi

Tällä viikolla olen kirjoittanut tavallista useammin hiljaisen viikon teemalla.

Sydämeni mannerlaatat liikahtivat yhtenä päivänä tästä kohdasta:

“Mutta hän on vastannut minulle: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.»
Toinen kirje korinttilaisille 12:9

Sinun armosi
on enemmän kuin pystyn kuvittelemaan.
Se kattaa ja täyttää kaiken.

Sinun armosi
vastaa syvimpään kaipaukseeni.
Se riittää ja läikkyy yli.

Heikkoudessanikin
Sinä näet
pelkkiä mahdolllisuuksia.

Sinun armosi
kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissa
riittää.

Muista tarkistaa järjestys

Myös meitä kutsutaan
rakastamaan ja palvelemaan

ilolla
rakkaudesta ja levosta käsin
ei pelosta
eikä katkeruuden sivumaulla

aina ilo ei tunnu
kutsu on silti palvella ja rakastaa
uskollisesti
kärsivällisesti

Jeesus kutsuu meitä kuitenkin ensisijaisesti
ottamaan vastaan Häneltä

Hän kutsuu meitä antamaan jalkamme hänen pestäviksi – joka päivä

Joka päivä uudestaan
järjestys on tämä:
me saamme ottaa vastaan
ja jakaa siitä, mitä olemme itse saaneet

Miltä tuntuisi?

Miltä sinusta tuntuisi, jos joku pesisi sinun jalkasi?

Käveltyäsi päivän sandaaleilla.

Miltä sinusta tuntuisi, jos se joku olisi sellainen henkilö, jota kutsut opettajaksi,
Mestariksi?

Vastustelisitko sinäkin kummallisen tilanteen edessä. Sanoen, että ei Sinun tarvitse minun jalkojani pestä, voin tehdä sen itse.

Ymmärtäessäsi vastauksen,
että muuta keinoa ei ole
kuin Hänen antaa ja sinun ottaa vastaan, sanoisitko silloin sinäkin,
että älä pese vain jalkoja
vaan pese myös pää ja kädet -ja sydämeni.

Hyviä rutiineita

Ystävällinen muistutus itseltäni itselleni ja ehkäpä sinulle.

Kun matkan pituus puuduttaa,
pidä kiinni hyvistä rutiineista.
Niistä, jotka pitävät sinut oikeassa suunnassa.

Liiku, syö hyvin ja nuku tarpeeksi.
Siitä on hyvä lähteä. Itselläni olisi työstettävää näissä kaikissa, joten kiitos muistutuksesta.

Tässä lisää hyviä rutiineja:

🍯 Lue (tai kuuntele) Sanaa.
Miksi?
Siksi, koska se on kuin kevät sade, joka kastelee maan. Se ei tyhjänä palaa, vaan saa aikaan sen, mikä sen oli tarkoituskin. Raamattu ei ole tylsä vanha kirja, vaan elävää sanaa. Jos et vielä tiennyt, niin kokeile. Aloita vaikka Johanneksen evankeliumista. Jos luet sydän avoimena, saat nähdä, miten Sana alkaa puhumaan sydämellesi ja se alkaa maistumaan hunajalta. Kokeilemisen arvoista!
Uudelleen ja uudelleen.
Lue yksin ja yhdessä jonkun kanssa.

🌱Jaa elämää toisten kanssa.
Rakentukaa yhdessä. Tavalla tai toisella.
Me tarvitaan toisiamme kukoistaksemme.

🍒 Lopuksi vielä muutama rutiinikirsikka kakun päälle:

Iloitse,
rukoile
ja kiitä.

Kirjoitin näistä itselleni muistilapun. Rivit ei ehkä ole ihan suorassa, mutta kuinka makoisia sanoja.