Ajattele hetki ajatuksiasi

💭 Ajatuksillamme on valtaisa vaikutus elämäämme. Se, mitä ajattelemme, vaikuttaa x ajan kuluessa siihen, miten asioita koemme, mitä tunnemme ja teemme, siis koko elämäämme.

❓Siispä kysymys, minkä levyjen annat ajatuksissasi pyöriä? Onko niistä osa sellaisia, jotka haluaisit vaihtaa? Entä, millä ruokit ajatuksiasi?

💎 Totuttujen ajatuspolkujen ajatteleminen on huomattavasti helpompaa kuin uusien. Ajatusten vaihtaminen ei olekaan suinkaan vaivatonta, mutta se on mahdollista! Ja ajattele, ajatusten muuttaminen aiheuttaa jopa fyysisiä muutoksia meidän aivoissamme! Se on huikeaa!

🌱 Itse ajattelen, että kaikki ei muuttuu pelkkien positiivisten ajatusten avulla, mutta paljon muuttuu totuudellisten ja toivontäyteisten ajatusten myötä.

🚦Ajatuksien ajattelemisesta on kirjoitettu lukuisia hyödyllisiä kirjoja ja nykyään ajatusten tunnistamista opetetaan jopa jo esikoulussa. Yksi viikko kotitehtävänä oli miettiä, mitkä ajatukset on “punaisia” ja millaisella “vihreällä” ajatuksella sellainen ajatus voisi korvata (liikennevalomalli). Esimerkki lapsen maailmasta “en koskaan opi pyöräilemään” -> “jos harjoittelen, niin voin oppia”.

🚶‍♀️Olipa negatiiviset ajatuspolut sitten kuinka syvästi tahansa urautuneet, voi uudelle ajatuspolulle lähteä vaikka tänään. Työtä se vaati ja toistoja, mutta jonain päivänä saat huomaat, että uusi polku on tallaantunut näkyviin ja se on jo pikkaisen aiempaa helpompi valita.

🙏Loppuun kaksi timanttista jaetta ajatuksista kirjojen kirjasta:

“Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne”
Kirje roomalaisille 12:2

“ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”
Kirje filippiläisille 4:8

Hyviä rutiineita

Ystävällinen muistutus itseltäni itselleni ja ehkäpä sinulle.

Kun matkan pituus puuduttaa,
pidä kiinni hyvistä rutiineista.
Niistä, jotka pitävät sinut oikeassa suunnassa.

Liiku, syö hyvin ja nuku tarpeeksi.
Siitä on hyvä lähteä. Itselläni olisi työstettävää näissä kaikissa, joten kiitos muistutuksesta.

Tässä lisää hyviä rutiineja:

🍯 Lue (tai kuuntele) Sanaa.
Miksi?
Siksi, koska se on kuin kevät sade, joka kastelee maan. Se ei tyhjänä palaa, vaan saa aikaan sen, mikä sen oli tarkoituskin. Raamattu ei ole tylsä vanha kirja, vaan elävää sanaa. Jos et vielä tiennyt, niin kokeile. Aloita vaikka Johanneksen evankeliumista. Jos luet sydän avoimena, saat nähdä, miten Sana alkaa puhumaan sydämellesi ja se alkaa maistumaan hunajalta. Kokeilemisen arvoista!
Uudelleen ja uudelleen.
Lue yksin ja yhdessä jonkun kanssa.

🌱Jaa elämää toisten kanssa.
Rakentukaa yhdessä. Tavalla tai toisella.
Me tarvitaan toisiamme kukoistaksemme.

🍒 Lopuksi vielä muutama rutiinikirsikka kakun päälle:

Iloitse,
rukoile
ja kiitä.

Kirjoitin näistä itselleni muistilapun. Rivit ei ehkä ole ihan suorassa, mutta kuinka makoisia sanoja.

Pieniä suuria voittoja

Viikko sitte kirjoitettu:

Hiihtolomasta ne päivät, jolloin kokoonpanoon kuului minä ja kolme lasta, on paketissa. Kovin kauas ei liikkuttu kotoa. Nyt ei ollut sen hiihtoloman vuoro, kun olemme laskemassa lapin lumoavissa maisemissa. Toivon, että senkin vuoro vielä tulee. Tämän vuoden hiihtolomalla kohokohtia tähän mennessä on sen sijaan ollut mm. retki lähikauppaan ostamaan suklaamunat, hankikanto, hyvin luistavat lumikasat, auringon värjäämät kaislat, supermariolego, lämmin kaakao, talon ympäri kiertävä hiihtolatu, pikkusiskon pehmeät posket ja valloittava hymy. Päivien aikana on kuulunut monenlaisia soraääniä, mutta olen tosi kiitollinen, että niitä enemmän muistan ne hetket, kun kaikilla oli hetkittäin samaan aikaan hauskaa ja kevättalven aurinko paistoi ikkunasta. Olo on siis suorastaan voitokas. Se ei tarkoita, etteikö olisi pitänyt laskea sataan, samaistua Keskeeräiset äidit podcastin jaksoon äitien uupumuksesta ja huokailla kiireisiä rukouksia. Kaiken intensiivisyyden ja uupumuksen hiipimisen keskellä tuntuukin merkitykseltä huomata pieniä kauniita hetkiä ja juhlia pieniä suuria voittoja.

Valmista

Joskus voi yllättää itsensä.
Tänään tein sen saamalla tämän valmiiksi asti.
Ompa rentouttavaa tehdä välillä jotain, mikä tulee valmiiksi. Elämä tuntuu olevan muuten niin täynnä prosessia ja keskeneräisyyden hyväksymistä.
Pyykkikoria on haastava saada valmiiksi. Ennen kuin puhtaat vaatteet on paikallaan, saa aloittaa alusta. Sama tarina keittiössä. Entäpä sitten kuin itsestään lattioita pitkin seilaavat lelut ja muu irtotavara? Ei, pysyvästi valmista ei tule monenkaan asian kohdalla, ainekaan tässä elämänvaiheessa. Pieniä ohikiitäviä hetkiä, kun asiat on paikoillaan.
Keskeneräisenä ollaan itsekukin muutenkin. Vauvalla on kesken nukkumisen jalon taidon oppiminen, isommilla kesken toiset asiat ja minäkin keskeneräinen monella tapaa.

Lisää tilaa hengittää tulee sitä mukaan, kun pystyy hyväksymään keskeneräisyyttä ja lepäämään siitä huolimatta. Siinäkin olen vielä vähän kesken. Mutta sekin on varmaan ok. Sen olen kuitenkin huomannut, että kun oppii hyväksymään keskeneräisyyttä itsessään, on sitä helpompi hyväksyä myös toisissa.

Kipua ja valoa

Viime viikoina ei ole ollut montaakaan kivutonta päivää. Tuoreimpana taisteluna rintatulehdus. Voihan imetys! Se on niin ihanaa ja helppoa, kun se onnistuu, että en osaa siitä luopuakkaan ja kuitenkin se on minulle myös kaikkea muuta kuin helppoa. Edellisenä vauvavuotena sain rintatulehduksen viisi kertaa. Se oli ehkä rankinta vauvavuodessa. Se tarkoitti myös kasapäin särkylääkkeitä ja viisi antibioottikuuria. Ei hyvä. Ja nyt siis olen taas tässä samassa tuskaisessa ja inhottavan tutussa kivussa. Niin helposti tulee epätoivoinen ajatus, että kaikki vaikea menee samoin kuin viimeksi. Mutta eihän se välttämättä ole niin. Ajatukset kuitenkin valitsevat mieluiten vanhat tutut radat. Uusien ajatusurien eteen joutuu todella tekemään työtä.

Tällä kertaa selvisin pahimmasta vaiheesta kotikonstein ja särkylääkekuurilla, ilman antibiootteja toistaiseksi. Se oli imetyspolin neuvo. Kipu ei ole poistunut, mutta lieventynyt kuitenkin. Ehkäpä jossain välissä tulee kivuton päivä, vaikka sitä on vaikea juuri nyt muistaa tai uskoa.

Tunnen syvää myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät pitkistä kivuista, puhumattakaan pysyvistä. Jatkuva kipu on piinallinen seuralainen.

En ole käynyt ulkona moneen päivään, enkä meinannut mennä tänäänkään, mutta tutunnäköinen valoilmiö sai minut kokeilemaan voimia. Pakkasin itseni villahuiveihin, omaan toppatakkiin ja mieheni toppatakkin ja astuin ulos. Mikä kauneus olikaan vastassa! Kauneus on mainio lääke niin kipuun kuin lannistuneelle mielellekin.

Näin myös naapuriniityllä kyltin: tähän tulossa kesälampaita. Silmiin nousi vaihteluksi onnenkyyneitä. Olen puhunut usean vuosien ajan vitsaillen, että olisi ihana saada lampaita tai vuohia. Tuskin jaksaisin niitä todellisuudessa pitkäkestoisesti hoitaa, mutta jotain ihanaa siinä ajatuksessa on ollut. Sydän teki ilohypyn tästä uutisesta: lampaat tulevat vierellemme.

Joten tänään oli kipua, mutta toisaalta myös valoa ja lammasuutinen.
Pehmeä ja lämmin lammasuutinen❤.

Vedenhakureissulla

Eilisessä Nenäpäivä-ohjelmassa oli alussa video Keniasta ja lapsesta vedenhakureissulta. Satuitko näkemään? Ensimmäinen vesilähde oli kuivunut. Matkaa piti jatkaa. Toinen vesilähde muistutti kuralätäkköä. Siitä piti kauhoa vettä ruuanlaittoon ja juotavaksi.

Näkymä lävisti suojakerrokseni. Painoin kasvoni käsiin ja purskahdin itkuun. Ehkä raskaus herkistää entisestään ja ehkä vesialan ammattilaisena aihe tulee itseäni lähelle. Sanoja on kuitenkin kärsimyksen vierellä vähän.

Näkymä herätti myös eloon muistikuvat vuosien takaa. Vuonna 2012 olimme mieheni kanssa 5 kuukautta Keniassa. Eilisen videon näkymä lävisti suojakuoreni myös siitä syystä, että tiesin, että kyseessä ei ollut lavastettu tilanne. Karu näkymä on totista totta aivan liian monelle.

Keniassa saimme konkreettisesti seurata ja olla mukana vesiprojekteissa, jossa mm. porattiin uusi porakaivo. Maan alta saatiin puhdasta vettä likaisen jokiveden tilalle.

Sydämeen on kaivertunut myös muisto päivästä, jolloin kyläillessämme erään perheen luona saimme olla mukana vedenhakureissulla. Tämä kyseinen vesi oli onneksi porakaivosta, eli puhdasta vettä. Matkan taivaltaminen 10 litraa pään päällä helteessä ei siltikään ollut mikään pikkujuttu.

Kuusivuotias oli vierelläni vedenhakureissuvideota katsoessamme. Hänellekkin tuli hetkessä selväksi, kuinka paljon meillä on. Prinsessoihin verrattuna ei kuulemma niin paljon, mutta tuohon lapseen, joka haki juomaveden kuralammikosta kilometrien päästä, älyttömän paljon.


” Miten voimme auttaa? “


Se on hyvä reaktio.

Hyvä työpäivä

Kirjoitin jokin aika sitten, että joskus töissä on rankka päivä. Toisinaan voi olla ok-päivä ja joskus taas erityisen hyvä, merkityksellinen työpäivä.

Olen huomannut, että erityisen hyvät päivät ilmestyvät horisontiin usein juuri haastavien päivien jälkeen. Epämukavuusalueella tapahtuu parhaimmassa tapauksessa kasvua. Rankat päivät ei siis automaattisesti ole pelkästään huonoja. Ne voivat olla myös mahdollisuuksia oppia uutta ja kasvaa ja niinpä niitä seuraa parhaimassa tapauksessa merkitykselliset, hyvät päivät.

Merkityksellinen työpäivä voi pitää sisällään esimerkiksi näitä:

oivalluksia
hyviä kohtaamisia
yhteyttä
yhdessä tekemistä
eteenpäin menemistä

Takana on hyviä työpäiviä.

Tänään minulla oli puolukan makuinen työpäivä ja sillä tarkoitan erityisen hyvää päivää. Pidän puolukoista todella paljon.

Puolukkalle se maistui myös ihan konkreettisesti maastokäynnillä suunnittelukohteessa, metsästä ohimennen popsittuna.

Ajan vaihtuessa

Aikakausi on vaihtumassa
lomakausi on vaihtumassa takaisin arkeen
rauhallinen koronatilanne on ehkä vaihtumassa toiseen aaltoon

Syyskausi on aukeamassa edessämme
ehkä toiveikkaana, ehkä pelottavana, joka tapauksessa tuntemattomana
kukaan ei täysin tiedä

Tämän epävarman ajan keskellä
onko mitään parempaa kuin
siirtää katse
ja kiinnittää katse
häneen, joka antaa tulevaisuuden ja toivon

Ajat vaihtelee
mutta Isä rakkautesi pysyy
siinä on meidän luja toivo

Tämän epävarman ajan keskellä
onko mitään parempaa kuin
kerätä voimia
ja kuluttaa voimia
– hyvään

Onko mitään parempaa kuin
kerätä jälleen voimia
jotta voisi jälleen antaa ja rakastaa

Sillä siihen meidät on kutsuttu
täyttymään ja antamaan
se on yltäkylläistä elämää
kaiken epävarmankin keskellä

“Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

Efesolaiskirje 2:10

Luotuja yhteyteen ja tarkoitusta varten. Kaiken epävarmankin keskellä.