Luukku 24 – Hyvää joulua

“Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:12‭-‬14

Hyvää joulua!

Luukku 23 – Ilosanoma

Joulukalenteriprojekti on edennyt pitkälle. Voisi sanoa, että melkein perille. Minulla olisi tavallaan vielä paljon sanottavaa, mutta samaan aikaan tuntuu, että kynästä on muste loppu. Projekti on antanut itselleni paljon, toivottavasti myös sinulle. Kiitollisuuden lisäksi olo on kuitenkin samaanaikaan väsynyt ja sanat ovat poissa. Nyt on aika levätä ilosanoman äärellä.

“Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:6‭-‬11

P.s. Joulukalenteria tehdessä huomasin, että Daavid oli myös aikoinaan ennen kuninkaaksi tuloaan tosiaan Betlehemin seuduilla paimenena.

Luukku 22 – Täynnä armoa ja totuutta

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

“Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Sana tuli lihaksi ja asui (telttaili) meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:1‭-‬12,14

Luukku 21 – Hänen kuninkuudellaan ei ole loppua

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Kun Sakariaksen vaimo Elisabeth oli 6 kuukaudella raskaana ilmestyi Gabriel Marialle:

“Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: »Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!» Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: »Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.» Maria kysyi enkeliltä: »Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.» Enkeli vastasi: »Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.» ….Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:28‭-‬37‭, ‬39‭-‬45

Enkeli ilmoitti Marialle noin 1000 vuotta aiemmin Daavidille annetun lupauksen ikuisesta kuninkaasta. (luukku 13)


Minua puhuttelee Tarinoidentarinan kauneus. Se on “fasinerande”, miten yksityiskohdat nivoutuvat yhteen ja se on yksi syy, mikä minut sai liikkelle joulukalenteri-idean kanssa ja täytyy sanoa, että tässä matkan varrella olen vaikuttunut itse yhä vain lisää Tarinan kauneudesta.

P.s. Nimi Jeesus on kreikankielinen versio nimesta Joosua ja tarkoittaa “Herra pelastaa”.

Luukku 20 – Ääni erämaassa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

400 vuoden hiljaisuuden jälkeen alkoi tapahtumaan…

Ensin ilmestyi Gabriel, enkeli joka oli ilmestynyt myös Danielille, Sakarias nimiselle miehelle.

“Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: »Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.»…. Enkeli vastasi: »Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa…”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:8‭-‬17‭, ‬19‭-‬20

Nimi Johannes tarkoitti “Herra on armollinen”. Johannes Kastajan tehtävä oli olla huutava ääni autiomaassa, joka valmistaa Herralle tietä (Mark 1:1-3, Jes 40:3) ja kääntää “isien sydämet lasten puoleen” Malakian profetian mukaan (Mal. 3:23-24).

Luukku 19 – Jo nyt minä riemuitsen

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tämän luukun alussa olemme Tarinassa vielä Babyloniassa. Jumalan lupaukset näyttävät olevan rauenneina tyhjiin.

Hesekieli profetoi kansalle vaikeita aikoja, mutta myös toivoa. Hesekielin tunnettu profetia on, miten kuolleet luut heräsivät henkiin. (Hes. 37)

Hesekieli profetoi pakkosiiron aikana myös mm. moitteita kansan paimenia vastaan, jotka välittivät vain itsestään ja että Jumala itse tulisi kansansa paimeneksi. (Hes 34). Jeesus viittasi luultavasti tähän (ja Jesaja 40:10-11) opettaessaan, että hän on hyvä paimen (Joh 10).

Hesekieli profetoi myös Jeremian tapaan, että:

“Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.”
Hesekielin kirja 36:26‭-‬27

Daniel huomasi pakkosiirron loppupuolella, että Jeremian profetioissa (Jer. 25) luki, että pakkosiirrolle säädetty aika olisi 70 vuotta. Niinpä Daniel alkoi rukoilemaan ja paastoamaan. Hän tunnusti omat ja kansan synnit Jumalalle ja anoi armoa ja uudistusta (Dan. 9).

Kun 70 vuotta oli kulunut, Persia oli valloittanut Babylonian ja Persian kuningas Kyyros antoi Israelilaisten palata Jerusalemiin. Paluu tapahtui kolmessa aallossa. Serubabelin johdolla 538 eKr, Esran johdolla 458 ja vuonna 445 Nehemia palasi kolmannen pakkosiirtolaisten ryhmän kanssa jälleenrakentamaan muureja*. Näin kaupunki ja temppeli rakennettiin uudelleen. (Esran ja Nehemian kirjat)

Tuohon aikaan Haggai ja Sakarja toimivat profeettoina ja rohkaisivat kansaa mm. viemään temppelin rakentamisen loppuun asti. Sakarja profetoi messiaasta useita yksityiskohtaisia profetioita. Yksi niistä oli, että hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin (Sak.9:9).

Malakia oli viimeinen Vanhan testamentin ajan profeetta (~430 eKr.). Sitten tuli profetioiden suhteen 400 vuoden hiljaisuus. Lukuisat profeetat olivat antaneet lupauksia ja ennustuksia tulevasta lohdutuksesta, mutta nyt oli hiljaisuuden vuoro ja oikean ajan odottamisen vuoro.

Habakukin kirjan lopussa (612-589 eKr) todetaan toivon täyteisesti:

“Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.”
Habakukin kirja 3:17‭-‬18

Me elämme aikana, jolloin Messias on jo tullut, avannut tien Isän luokse täydellisellä elämällään ja uhrikuolemallaan sovittaen vihollisuuden meidän ja Jumalan välillä. Olemme saaneet Pyhän Hengen meille puolustajaksi, lohduttajaksi, rohkaisijaksi, sinetiksi, neuvonantajaksi. Vieläkin on kuitenkin paljon Jumalan lupauksia, jotka odottavat täyttymistään, mutta niinkuin jokainen Jumalan antama lupaus on täyttynyt tähän asti, tulevat kaikki loputkin täyttymään. Me saamme riemuita jo nyt – Jumalasta, joka pelastaa.


* Sana elämään – kommentaariraamattu

Luukku 18 – Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Mennään tänään Tarinassa Danielin mukana pakkosiirtoon Babyloniaan. Danielin kirja kertoo tapahtumista n. 605-536 eKr. Poimin matkasta muutaman kohdan esiin.

Daniel oli Juudaan heimosta oleva nuorukainen, joka vietiin ensimmäisten joukkossa pakkosiirtoon Babyloniaa töihin kuninkaan hoviin. Danielille ja ystävilleen annettiin Babyloniassa uudet nimet. Danielille, joka tarkoitti “Jumala on tuomarini” annettiin nimi Beeltesassar, joka tarkoitti “Baal,suojele hänen elämänsä”.

Babylonian kuningas Nebukadnessar teetti itsestään patsaan, jota kaikkien pitäisi kumartaa tai tulisi heitetyksi tuliseen uuniin. Daniel ja kaksi ystäväänsä vastasivat:

“Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.»”
Danielin kirja 3:17‭-‬18

Niinpä heidät heitettiin tuliseen uuniin.

“Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: »Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?» »Varmasti, kuningas!» hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: »Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.»”
Danielin kirja 3:24‭-‬25

Myöhemmin Daniel heitettiin leijonien luolaan, mutta sielläkin Jumala suojeli Danielia ihmeellisesti.

Daniel sai näkyjä ja profetioita Jumalalta. Hänelle kävi samantapaisesti kuin usealla muullekkin profeetalle saadessaan viesti Jumalalata. Ainekin Jesaja, Jeremia, Hesekieli, Johannes ja samoin Daniel kuvaavat kuinka he vaipuivat maahan kalpeana/uneen vaipunaana/kuin kuolleena Herran pyhyyden edessä, oman pienuutensa ja syntisyytensä tunnistaen. Samoin Pietari polvistui Jeesuksen eteen kalaihmeen jälkeen sanoen: “»Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 5:8

Kaikki nämä edellämainitut polvistuivat ja nöyrtyivät Jumalan pyhyyden edessä ja saivat rohkaisun sanan “älä pelkää”, armon ja voiman elää tehtävänsä.

Daniel sai kuulla maassa maatessaan: “»Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!» Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: »Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua.»”
Danielin kirja 10:19

Daniel profetiat eivät ole kaikki helppoja ymmärtää – niin kuin ei muidenkaan profeettojen. (Kommentaarista saa kyllä jonkunverran apua vaikeisiin kohtiin ja kontekstin ymmärtämiseen.) Profetiat pitävät usein sisällää kerroksittain asioita, jotka profetiaa lukiessa näyttää yhdeltä tapahtumalta, vähän kuin katsoisi menneestä tulevaan, vaikka tapahtumien välillä tulisi olemaan aikaa. Monesti profetioissa näkyy Messiaan ensimmäinen ja toinen tuleminen päällekkäin, vaikka niiden välissä onkin aikaa.

Daniel sai mielenkiintoisen profetian Messiaasta (vaikeatajuisine) aikamäärineen.

“– Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten jumalattomuus päättyy, synnistä tulee loppu, pahat teot sovitetaan, ikuinen oikeudenmukaisuus saatetaan voimaan, näky ja profetia sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.”
Danielin kirja 9:24

Kohta on vaikea tulkintainen, mutta silti sen verran merkittävä, että nostan sen esiin. Monen raamatuntutkijan mukaan alussa oleva kohta, joka on kirjaimellisesti “seitsemänkymmentä seitsemän jaksoa” tarkoitta 70 x vuosiviikkoa (vuosiviikko=7 v, 3. Moos 25:8) eli 70×7 v = 490 vuotta ja seuraavan jakeen alussa vielä vihje “siitä kun tuli sana Jerusalemin jälleenrakentamisesta” mikä lienee ~445 eKr. *

En nyt lähde spekuloimaan aikamääreitä, koska en edes osaa, mutta halusin viitata tähän, että Daniel profetoi, että merkittäviä muutoksen aikoja oli edessä, jolloin mm. pahat teot sovitetaan ja kaikkein pyhin voidellaan.

Pakkosiirron ajasta kertoo Danielin kirjan lisäksi Esterin kirja ja profeettojen kirjoista ainekin Hesekieli. Pakkosiirrosta paluusta puolestaan kerrotaan Esran ja Nehemian kirjoissa ja Haggain ja Sakarjan kirjoissa. Kaikkia huikeita tarinoita tarinan sisältä ei joulukalenteriin tietenkään mahdu, enemmänkin pieniä kurkistuksia, suuria linjoja ja makupaloja.

Lähestymme aikajanalla pikkuhiljaa Jeesuksen syntymän hetkeä ja lupaukset jatkavat vahvistumistaan.


*lähde: Sana elämään -kommentaariraamattu ja Alkaen Mooseksesta, L. Nummela

Luukku 17 – Ilon öljyä

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tänään pysähdytään muutaman aarteen kohdalle Miikalta, Jesajalta ja Jeremialta (eilisen luukun ajalta), ennen kuin liikutaan Tarinassa eteenpäin.

Miikan profetoi messiaan syntymäpaikan n.700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää:

“Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.”
Miikan kirja 5:1


Matteuksen evankeliumissa puolestaan on tällainen hieno kohta, kun Jeesus lukee Jesajan kirjaa (Jesaja 61:1-2)

“Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4:16‭-‬21

Jeesus sanoi suorin sanoin, että kohta kertoo hänestä. Jesajan kohta jatkuu vielä hienosti: “Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. “
Jesajan kirja 61:2‭-‬3


Jeremia taas vaikutti Jesajan jälkeen Juudaassa viimeisten kuninkaiden aikana ennen pakkosiirtoa. Häntä on kutsuttu “itkeväksi profeetaksi” ja “kärsiväksi profeetaksi”. Hän on luultavasti kirjoittanut myös Valitusvirret Jerusalemin tuhon jälkeen. Jereamian kirjasta löytyy, kuitenkin myös hyviä uutisia, nimittäin erityinen profertia uudesta liitosta:

“»Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. »Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»”

Tähän “uuteen liitton”, josta Jeesuskin puhui viimeisellä aterialla (“tämä malja on uusi liitto minun veressäni…” Luuk22:20 ja 1. Kor 11:25) ja jossa Pyhä Henki annetaan sisimpään/”sydämiin”, pääsisivät pakanatkin, siis me, mukaan (Apt. 11:18). Mikä armo, ilo ja kunnia!

Voit halutessasi lukea, mitä Paavali kirjoitti uudesta ja vanhasta liitosta roomalaiskirjeessä:
Kirje roomalaisille 11:25‭-‬29. Voit lukea halutessasi myös Room. 11:11-15. Siinä aikamoinen näköala. Tai vaikka koko luvun 11.

Huomiseen!

Luukku 16 – Pimeyteen valo

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Palataan parin teemaluukun jälkeen vielä tarinaan kronologisessa järjestyksessä. Luukun alussa otetaan Tarinan rungosta kiinni ja loppussa on pari hienoa profetiaa Jesjalta.

Davidin jälkeen kuninkaaksi tuli Salomo, joka oli tunnettu viisaudestaan – aluksi. Hänen kautensa lopussa alkoivat asiat vieriä väärään suuntaa ja niinpä Israel jakautui kahtia vuonna ~930 eKr: pohjoiseen osaan (10 heimoa), jota kutsuttiin Israeliksi (tai Efraimiksi) ja eteläiseen osaan, jota kutsuttiin Juudaaksi (2 heimoa). Pohjoisella ja Eteläisellä valtakunnalla oli tästä eteenpäin omat kuninkaat, Pohjoisen valtakunnan eli “Israelin” kuningas hallitsi (ainekin osa) Samaria nimisessä kaupungissa ja Juudaan kuningas Jerusalemissa. Kuninkaat tulivat ja menivät (1 & 2 Kuninkaidenkirja ja 2. Aikakirja). Toiset olivat hyviä, toiset huonoja. Taisteluita käytiin moneen suuntaan. Monta sukupolvea kuninkaita, papit mukanaan ja kansa perässään, alkoi palvoa epäjumalia, joita kansat heidän ympärillä palvoivat mm*. Baalia (sonnipatsas), sekä Astartea (pidettiin hedelmällisyyden jumalana ja Baalin puolisona), kahden egyptiläisen epäjumalan Hapin ja Hathorin ajateltiin näyttävän härältä ja vasikalta (vrt. “kultainen vasikka”), Milkomia/Molokia, joka oli Ammonialaisten kansallisjumala. Milkomista käytettiin nimitystä “iljetys”, koska epäjumalan palvontamenoihin kuului lapsiuhrit. Israelilaisia oli varoitettu kaikkien näiden palvonnasta, mutta erityisesti Molokin palvonnasta (2. Moos 20:1-6, 3. Moos 18:21, 20:1-5).

Tuohon aikaan (1 & 2 Kuninkaidenkirja) pohjoisessa osassa ja eteläisessä osassa toimi profeettoja, jotka varoittivat kuninkaita ja kansaa kääntymästä pois Jumalasta, varoittivat tulevasta tuhosta ja kutsuivat ihmisiä takaisin Jumalan luokse. Profeetat antoivat profetioita lähitulevaisuuteen sekä kauas tulevaisuuteen. Tuon ajan profeettoja olivat mm. Elia, Elisa, Jooel, Joona, Aamos, Hoosea, Jesaja, Nahum, Sefanja, Miika, Jeremia ja Habakuk.

Lopulta, niinkuin profeetat olivat varoittameet ja ilmoittaneet, Assyyria valloitti pohjoisen valtakunnan ja vei 10 heimoa pakkosiirtolaisiksi Assyyriaan ~722eKr ja vähän myöhemmin Babylonia valloitti Jerusalemin ja Juudaan ja Benjaminin heimot joutuivat pakkosiirtolaisiksi Babyloniaa ~586 eKr.

Usea profeetta ennusti tulevan tuhon ja lähdön maasta, mutta profeetat ennustivat myös paljon paluusta ja tulevasta lohdutuksesta.

2. Kuninkaidenkirjassa kuvataan Pohjoisen ja Eteläisen valtakunnan kuninkaita kuninkaiden perään ja se mitä heistä nostetaan esiin ratkaisevana tekijänä on, palvoivatko he epäjumalia vai Jumalaa. Siihen näyttää 2. Kuninkaidenkirjan perusteella kiteytyvän se, millä oli eniten merkitystä (10 käskyn ensimmäinen käsky “Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani” 2. Moos 20:3).

Jeesukseltakin kysyttiin mikä on suurin käsky, johon hän vastasi: “»Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»”
Evankeliumi Matteuksen mukaan 22:37‭-‬40

Jeesus tiivisti 10 käskyä kompaktiksi “rakkauden kaksoiskäskyksi” , mutta jos katsot tarkkaan, niin rima ei ainakaan laskenut sen myötä. Siihen kätkeytyy laki ja profeetat, mutta kuinka vaikea rakkauden kaksoiskäsky onkaan elää todeksi. Onneksi meidän toivo ei olekaan siinä kuinka hyvin onnistumme siinä, vaan valossa, joka syntyi pimeyteen.

Tässä kaksi joulunajan tuttua profetiaa Jesajalta (~740-681 eKr):

“Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel [se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme Matt 1:23].”
Jesajan kirja 7:14

“Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus…Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.”
Jesajan kirja 9:1‭-‬6


* yksityiskohdat ja vuosiluvut Sana elämään – kommentaariraamatusta

Luukku 15 – Kuvaa ja varjoa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Eilisessä luukussa ja luukussa 11 on ollut pajon puhetta telttamajasta/temppelistä. Otetaan tänään vähän erilainen luukku ja annetaan Heprealaiskirjeen kirjoittajan tulkita meille sen merkitystä. Aihe on mielenkiintoinen, koska Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin se on “taivaallisen palveluksen kuvaa ja varjoa”. Hep 8:5

Kun Jeesus kuoli ristillä, temppelin kaikkeinpyhimmän erottava väliverho repesi keskeltä kahtia (Luuk 23:45) . Heprealaiskirjeen sanoin meillä on nyt Jeesuksen ansiosta “täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään”, eli kohdatat Jumalan pyhyys kuolematta, tulla Jumalan läsnäoloon ja “astua armon istuimen eteen”. Mieti tätä hetken. Se on valtava ilosanoma.

“Hän (Kristus) toimittaa palvelusta TAIVAAN pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse.” Hep 8:2

“Kristus, MEITÄ ODOTTAVAN HYVÄN ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.”
Kirje heprealaisille 9:11‭-‬12

“kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.”
Kirje heprealaisille 9:14

“Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta.”
Kirje heprealaisille 10:19‭-‬20

“Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”
Kirje heprealaisille 4:16

“Hän (Jeesus) tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”
Kirje efesolaisille 2:17‭-‬19

Uudessa liitossa jopa sanotaan, että nyt “Jumalan temppeli olette te” ja että Jumalan Henki asuu teissä. (1. Kor 3:16). Meissä asuu kuitenkin yhä myös “liha”, joten kaikki mitä teemme ei suinkaan ole hengestä. Mutta mikä ansaitsematon armo ja kunnia, että Jumala on antanut meihin Pyhän Hengen. Siispä: “ANTAKAA Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja….Hengen HEDELMÄÄ taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” Gal 5:16, 22

Koko maailmalle annetun siunauksen, Jeesuksen Kristuksen takia, ja hänen kauttaan, me voimme palata Isän luokse, Jumalan läsnäoloon ja suhteeseen ja vielä lopulta elämän puulle (Joh. ilm. 2:7).

Tänään tuli tällainen teema luukku. Huomenna palaamme Tarinan kronologiseen kulkuun. 🙂