Ajattele hetki ajatuksiasi

💭 Ajatuksillamme on valtaisa vaikutus elämäämme. Se, mitä ajattelemme, vaikuttaa x ajan kuluessa siihen, miten asioita koemme, mitä tunnemme ja teemme, siis koko elämäämme.

❓Siispä kysymys, minkä levyjen annat ajatuksissasi pyöriä? Onko niistä osa sellaisia, jotka haluaisit vaihtaa? Entä, millä ruokit ajatuksiasi?

💎 Totuttujen ajatuspolkujen ajatteleminen on huomattavasti helpompaa kuin uusien. Ajatusten vaihtaminen ei olekaan suinkaan vaivatonta, mutta se on mahdollista! Ja ajattele, ajatusten muuttaminen aiheuttaa jopa fyysisiä muutoksia meidän aivoissamme! Se on huikeaa!

🌱 Itse ajattelen, että kaikki ei muuttuu pelkkien positiivisten ajatusten avulla, mutta paljon muuttuu totuudellisten ja toivontäyteisten ajatusten myötä.

🚦Ajatuksien ajattelemisesta on kirjoitettu lukuisia hyödyllisiä kirjoja ja nykyään ajatusten tunnistamista opetetaan jopa jo esikoulussa. Yksi viikko kotitehtävänä oli miettiä, mitkä ajatukset on “punaisia” ja millaisella “vihreällä” ajatuksella sellainen ajatus voisi korvata (liikennevalomalli). Esimerkki lapsen maailmasta “en koskaan opi pyöräilemään” -> “jos harjoittelen, niin voin oppia”.

🚶‍♀️Olipa negatiiviset ajatuspolut sitten kuinka syvästi tahansa urautuneet, voi uudelle ajatuspolulle lähteä vaikka tänään. Työtä se vaati ja toistoja, mutta jonain päivänä saat huomaat, että uusi polku on tallaantunut näkyviin ja se on jo pikkaisen aiempaa helpompi valita.

🙏Loppuun kaksi timanttista jaetta ajatuksista kirjojen kirjasta:

“Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne”
Kirje roomalaisille 12:2

“ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”
Kirje filippiläisille 4:8

Kannustan sinua

Kannusta sinua sillä kohtaa, missä oletkin
vihreällä kukkulalla
koivu kujalla
erämaan paahteessa
varjojen laaksossa

Missä oletkin
jatka vain
askel kerrallaan
oikeaan suuntaan
luota vain
päivä ja hetki kerrallaan

Matka on pölyinen
kivikkoinen
tuntematon
ja kaunis

Näkisitpä, miten matkan varrella
kannustan sinua
hymyilen ja taputan
hurraan sinulle
pienimillekin voitoille

Tilaa

Talvi tekee tilaa kevään tulla.

Kevät julistaa kovaan ääneen. Jää sulaa. Harmaaseen puhkeaa väripilkkuja. Uutta elämää syntyy kohisten. Valo lisääntyy. Valo paljastaa.

Meillä vauvan iltaitkut on vaihtuneet levolliseen uneen. Imetys sujuu ja linnut laulavat. Paljon hyvää nään ja olen kiitollinen. Samaan aikaan taidan siltikin olla väsynyt. Onhan tämä samaanaikaan ihanaa ja intensiivistä. Jotenkin tämä elämänvaihe herkistää ja vie tutkailemaan sielun sopukoita. Vanhoja solmuja katsellessa turhautumisen kyyneleet nousevat silmiin. Lasken solmut, mytyt, haavani, piilotetut sirpaleet lempeisiin käsiin. Käsiin, jotka kantavat, parantavat, hoitavat, rakastavat, luovat uutta.

Vanha tekee tilaa uuden tulla.

Pikavoittoja kaivatessa

Joskus
kaipaan pikavoittoja
joilla voisi ohittaa keskeneräisyyden
ja kasvuprosessit

Ja kuitenkin
elämä on täynnä
pitkiä matkoja
hitaita prosesseja

Varsinkin arvokkaat asiat
ihmissuhteet
tärkeät unelmat
vievät aikaa kypsyä
rakentua

Mutta vaikka matka oliskin pitkä
ethän jätä ottamasta askeleita
oikeaan suuntaan

Silloin kun matkan pituus alkaa uuvuttamaan
tulee luovuttamisen sijaan
etsiä lepo ja ilo
matkan keskeltä
tästä hetkestä

Se on löydettävissä
sillä siellä se on
samaan aikaanhan ollaan matkalla
ja toisaalta jo perillä.

If Gathering tunnelmia

God is on the move.

If Gathering viikonloppu takana.
🔥 Tässä kohtaa on sanat loppu,
mutta olen enemmän kuin innoissani. Olipa aikamoinen kokemus!
🌱 En usko että tämä jää pelkäksi humahdukseksi, vaan mielenkiinnolla jään seuraamaan siementen kasvua.
😍 Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Yksi take away konferenssista on “we need to love well even when we are weary or tired”. Pian sitä saakin testata, kun paluu arkeen koittaa. Omassa voimassa väsyneenä hyvin rakastaminen on vähintäänkin haastavaa ja yritänkin muistaa pyytää rakkautta ja kärsivällisyyttä ylhäältä.
😴 Jos on sellainen olo, että on nukahtamassa seisaalleen, vaipumassa apatiaan tai jos miettii, onko Jumalakin mahdollisesti nukahtanut, niin ehdotan osallistumaan IF Gathering konferenssiin, vielä jälkikäteenkin (se on mahdollista). Jumala ei nimittäin nuku, päinvastoin. Niin paljon upeaa tapahtuu sekavan pinnan alla.
❣ You are not alone. Even if.There is so much hope.

Yksin me ollaan pieni liekki, mutta kun me tuodaan meidän pienet liekit yhteen, mitä vaan voi tapahtua.

Muistoksi konferenssista piti kirjoittaa kynttilään yksi sana, mihin askeleeseen Jumala kutsuu sinua.

Mikä olisi sinun sana?

Lohdutusta

“Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.”

2. Korinttilaiskirje 1:4

Jumalan lohdutus… Mitä se on?
Sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Sitä on toisinaan vaikea havaita tai tuntea.

Se on lumihiutaleessa
valonsäteessä
varjossa
kosketuksessa
ystävän silmissä
tuntemattoman hymyssä
musiikissa
Sanassa
kauneudessa
leivässä ja viinissä
hiljaisuudessa
tuulessa

Elämässä on ollut päiviä, jolloin olen anonut ja itkenyt Jumalan apua, parantamista, lohdutusta ja on ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, että Jumala ei vastaa. On hiljaa. Ei välitä.

Hiljaisuuden jälkeen on lopulta kuitenkin aina tullut päivä,
jolloin aurinko paistaa ikkunasta ja levollisuus ympäröi sisältä.
Olo on kuin
olisi päässyt taistelun toiselle puolelle.
Olo on lohdutettu,
syvästi lohdutettu.
Olo on kiitollinen.
Olo on kuin sylissä,
rakkauden ympäröimänä.
En pelkää, lepään.
Päivä, jolloin luottamus saa vahvistua ja lujittua.
Hetki, jolloin huomaan

olitkin kokoajan lähellä.

If Gathering

Haluatteko kuulla yhdenstä mielestäni mahtavasta naistentapahtumasta.

Järjestin viime keväänä IF Gathering local – minitapahtuman ensimmäistä kertaa pienelle naistenporukalle. Siitä tuli hieno viikonloppu, joka on kantanut hedelmää sen jälkeenkin. Oli inspiroivaa katsoa streemattuja sessioita konferenssista, mutta ehkäpä vieläkin antoisampaa oli reflektoida yhdessä  opetuksia meidän kontekstissamme ja elämissämme, rukoilla yhdessä ja iloita ystävyydestä ja sisterhoodista.

IF Gathering on kristillinen naistenkonferenssi, joka koostuu päätapahtumasta ja tuhansista erikokoisista paikallisista tapahtumista ympäri maailmaa. “If God is real, then what?” oli kysymys, joka oli ensimmäisen IF Gatheringin taustalla muutama vuosi sitten. Tämän vuoden teema on Even If: “Even if the worst happens we won’t lose hope”. Voit lukea lisää nettisivuilta: www.ifgathering.com

Tämän vuoden IF Gathering järjestetään 5.-6.3.2021.

Jos kiinnostuit, tässä muutama vaihtoehto, miten osallistua tämän vuoden tapahtumaan:

• voit hostata oman local version (se on tehty helpoksi!) etänä tai in person (esim alle 10 hengen porukalle, jos on rajoitukset päällä) -> lue lisää ja rekisteröidy hostiksi iflocal.com

TAI

• osallistu etänä hostaamaani localtapahtumaan la 6.3.2021 (meillä oma ryhmächatti) -> laita minulle viestiä esim. facebookin tai instagramin kautta, niin kerron lisää

TAI

• voit myös rekisteröityä yksilönä ja katsoa lähetykset omaan tyyliin -> käy rekisteröitymässä https://www.ifgathering.com/ifgathering2021

Kuivuudenkin keskellä

Välillä on haastavia päiviä tai jopa vaiheita
kukapa sitä ei tietäisi
kukapa ei sitä unohtaisi
kukapa ei sitä taaas muistaisi
kun on pakko

Kuivuus voi ilmetä moninaisin tavoin. Itselläni erämaatunnelmaan on vienyt tällä kertaa jatkuneet vauvan iltaitkut sekä toistuva fyysinen kipu. Välillä erämaassa on kaunistakin, mutta asetuksissa on selviytyminen hetki kerrallaan. Itseäni rohkaisi eilen tällainen kohta:

“Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.”
Jeremian kirja 17:7‭-‬8

Puron partaalle istutettu puu
kuivuudenkaan keskellä
ei mitään hätää
silloinkin se kantaa hedelmää

Kuivuuden keskellä
istuta itsesi puron äärelle
kurota juuresi syvemmälle
ja näe: ei mitään hätää ❤

Siemeniä mullan alla

Hei, tässä blogin esittelykirjoitus.

Olen Hanna-Leena. Asun mieheni ja kolmen melko pienen lapsen kanssa omenapuiden katveessa. Intohimojani ovat ollet mm. oppiminen, looginen ajattelu, analysointi, ihmiset, meri, vuoret, tunturit, unelmointi, rukoilu ja pohdiskelu. Olen osittain insinöörin stereotyyppi ja toisaalta taas herkkä taivaanrannan maalari. Minulla on kestänyt pitkän aikaa saada itseltäni vastaus, kumpaan muottiin pitäisi ahtautua. Onnekseni alan aavistamaan vastauksen;
saan olla juuri omanlaiseni diplomi-insinööri-projektipäällikkö-äiti-herkkä-rohkaisija ja paljon muutakin. Saan olla matkalla löytämässä luovuuttani ja omia lahjojani ja harjoitella niiden ottamista käyttöön.

Äitiyslomalla kokemani uupumuksen keskellä löysin kaipuuni luovaan kirjoittamiseen. Kirjoitetut sanat auttoivat saamaan selvyyttä, mitä pinnan alla oli menossa. Syväsukkeluksen aikana löytyi aarteita ja alkoi matka kohti omanlaisempaa olemista. Yksi sydämen palo, jonka löysin, oli innostus jakaa löytöjä toisillekin ja auttaa heitäkin pääsemään eteenpäin omissa jutuissaan. Ajattelen, että meillä kaikilla on lahjoja, unelmia ja paloja, jotka ovat ainutlaatuisia ja löytämisen arvoisia. Jollain ne ovat heti selviä, mutta monella kuin simeniä mullan alla.

Sydämen unelmien eteenpäinviemiseen tarvitaan usein paljon rohkeutta. Omalla kohdalla olen sitä kerännyt kauan. Lopulta tulin pisteeseen, että kaipuu oli suurempi kuin pelko. Silloin aloitin. Siemet nousivat oraalle mullasta.

Vieläkin monesti pelottaa jokainen askel, mutta olen myös saanut kokea, miten oman jutun tekeminen inspiroi ja voimaannuttaa.

Kirjoitan blogissa mm. aiheista rohkaisu, itsetuntemus, kasvu ja vanhemmuus. Hengellisiäkin kirjoituksia kumpuaa sydämeltä, cant help it. Hengellisyys on osa minua ja suurimman avun matkalla olen saanut Jeesukselta. Hän on nostanut ja kantanut tuhansia kertoja.

Toivottavasti blogi saa olla rohkaisuksi.

Kaikkina päivinä

“Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut elämäni kaikkina päivinä”

K-a-i-k-k-i-n-a päivinä.

Se ympäröi minut hyvinä päivinä.
Mutta mikä pysähdyttävä ajatus, että vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, se ympäröi minut sielläkin.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut hyvien ja huonojen päivien lisäksi keskinkertaisina päivinä. Silloin, kun päivä on yhtä sitkeää kaurapuuroa.
Silloin, kun juuri paikoilleen loksahtaneet palaset tuntuvatkin olevan sekaisin ja jopa hukassa.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut, silloinkin kun on sumuista, ja on vaikea nähdä eteenpäin. Otan pienen askeleen. Enempää ei kai aina tarvitse nähdäkään.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minun kaikkina elämäni päivinä. (Psalmi23)