Kestävyys

Korona laittoi hiljaiseksi. Eristi meidät karanteeniin. Minulla on viimeiset viikot töissä ennen äityslomaa käsillä. Loppuun saatettavia/delegoitavia asioita on päässä vielä iso kasa. Supistelut on lisääntyneet, samoin pääsärky ja väsymys. Istuminen on välillä hankalaa. Ja sitten tosiaan ilmoitus, että lapsi on altistunut koronalle ja lapset joutuvat karanteeniin. Eli jostain pitäisi löytyä voimia hoitaa heitäkin tämän töiden loppurutistuksen lomassa.

Ei naurata, itkettää.

Mies toki kantaa lasten osalta samoja korsia kekoon, mutta juuri tällä viikolla hänellä on poikkeuksellisen pitkät päivät töissä.

Olo on kuormitunnut ja yksinäinen. Ketään ei voi tavata. Enkä varmaan jaksaisikaan. Minnekkään ei voi mennä. Paitsi ulos sateeseen. Siksi kai kirjoitan.

Tähän asti raskautta olen saanut olla huolista melko vapaa, mutta tällä viikolla ne rysähti päälle. Tässähän joutuu taas synnyttämään. Kyllä se aina jännittää, vaikka ehkä vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Ajatuskin siitä, että sitä elää konkreettista riskiä koronasta yhdistettynä synnytykseen tuntuu aivan sietämättättömältä. Siitäkin varmaan selviää, mutta juuri tällä viikolla asia on ahdistanut takaraivossa ja palana kurkussa. Sen enempää sitä ei tämän arjen selviytymishärdellin keskellä ole ehtinytkään miettimään.

Kestävyys
mitä se on?
ei kuulosta hauskalta
ja kuitenkin niin tärkeä ominaisuus

Yhdessä kohtaa meitä neuvotaan jopa iloitsemaan ahdingosta, “sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.” Kirje roomalaisille 5:3‭-‬4

Eikä toivo ole kuulemma turha.

Yritän kääntää katseeni pysyvään, horisontin heiluessa. Kestävyyttä tarvitsen nyt. Tilanne ei ole hauska, mutta se ei tarkoita etteikö tämäkin viikko voisi olla merkityksellinen.

Ei pidetä turhana päiviä, jotka lisäävät meidän kestävyyttämme. Vaikka ne täysin turhilta ja ärsyttäviltä tuntuvatkin. Pyydetään apua Häneltä, jolta kestävyys, rohkaisu ja apu tulevat.

Voimia ja kestävyyttä sinulle❤
Toivo ei ole turha.

Hyvä työpäivä

Kirjoitin jokin aika sitten, että joskus töissä on rankka päivä. Toisinaan voi olla ok-päivä ja joskus taas erityisen hyvä, merkityksellinen työpäivä.

Olen huomannut, että erityisen hyvät päivät ilmestyvät horisontiin usein juuri haastavien päivien jälkeen. Epämukavuusalueella tapahtuu parhaimmassa tapauksessa kasvua. Rankat päivät ei siis automaattisesti ole pelkästään huonoja. Ne voivat olla myös mahdollisuuksia oppia uutta ja kasvaa ja niinpä niitä seuraa parhaimassa tapauksessa merkitykselliset, hyvät päivät.

Merkityksellinen työpäivä voi pitää sisällään esimerkiksi näitä:

oivalluksia
hyviä kohtaamisia
yhteyttä
yhdessä tekemistä
eteenpäin menemistä

Takana on hyviä työpäiviä.

Tänään minulla oli puolukan makuinen työpäivä ja sillä tarkoitan erityisen hyvää päivää. Pidän puolukoista todella paljon.

Puolukkalle se maistui myös ihan konkreettisesti maastokäynnillä suunnittelukohteessa, metsästä ohimennen popsittuna.

Kutsuttuna

Olo on ollut kuin kutsuttuna, johonkin. Olo on ollut kuin kuorittavana. Kutsuttuna omaksi itsekseen. Kutsuttuna Jumalan rakauden kohteeksi. Kutsuttuna Taivaan Isän tyttäreksi. Kutsuttuna äidiksi, vaimoksi, ystäväksi, tyttäreksi, työkaveriksi. Kutsuttu tehtävään ja kutsuttu tehtäviin. Koko kutsumus ei ole tullut vielä näkyviin, koska kutsumus jokaisen kohdalla paljastuu pala palalta elämän vaiheiden sykkeessä. Olo on kuin olisin jollain tavalla perillä, vaikka olenkin vasta alussa. Olen perillä siinä, että olen lähtenyt liikkeelle.

Miltä luottaminen näyttää

Muutaman päivän takaisia ajatuksia:

Etätöissä oli rankka päivä, alusta loppuun asti.
Työäivät ovat erilaisia, joskus ne on rankkoja, kuten tänään.
Lapsilla on pientä nuhaa, joten he ovat olleet nykyisen ohjeen mukaan pois päiväkodista eli kotona, viikon.
Totean vain, että siihen on kyllä syy, miksi normaalioloissa lapset ovat päiväkodissa, kun aikuiset ovat töissä.
Tuntuu, että joudun rutistamaan joka minuutista ja joka solustani maksimi tehokkuuden.
Väsyttää ja selkään sattuu.
Sitten on tämä raskaus. Sitä ei ole senkään puolesta joka päivä pelkästään mahtava olo. Toisinaan olo on huono, kuten tänään.

Lopulta laitan koneen kiinni, mutta ajatukset ovat syvällä työasioissa. Leikitäänkö? Kuuluu jalkojen juuresta.
Oi kuinka haluaisin pystyä, mutta olen aivan liian poissa ja aivan liian väsynyt ja ruokaakin pitäisi tehdä.
(Älkää murehtiko, ruuan kanssa mennään tällaisissa tilanteissa siitä kohtaa, missä aita ei ole pelkästään matala, sitä ei edes ole)

Itku tuli monta kertaa. Onko vielä yksi ja sama päivä?

Lopulta siirsin itseni ulos kävelylle. Mieleen tuli kysymys: Miltä luottaminen tällaisena päivänä näyttää?

Kokeilin, miltä se voisi näyttää, rukoilin.

Kiitän, että autat työasioissa.
Kiitän, että autat vanhemmuudessa.
Kiitän, että annat uusia voimia – töihin ja perheeseen.
Kiitän, että annat lepohetkiä, ja siitä että saan kerätä voimia.

Tuntui hitusen paremmalta, joten jatkoin.

Kiitos, että annat voimia.
Kiitos, että annat lepoa.
Kiitos, että lohdutat ja rohkaiset.
Kiitos, että annat inspiraatiota ja johdatat.

Kiitos, että pidät huolta.

Kävelin takaisin kotiin, olossa oli häivähdys enemmän lepoa ja toivoa. Hymykin taisi tulla.

“Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.”

Kirje filippiläisille 4:6

Oppimassa

Olin tänään Kesken-runokurssilla
aiheena myös luova kirjoittaminen

Ulkona aurinko häikäisi ja lämmitti
sisällä ilmastoinnin viileys auttoi keskittymään
kuuntelin joka sanan
ajatukseni liikkuivat välillä
“en enää kirjoita” ja
“en malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan”

Kirjoittaminen inspiroi
mutta myös haastaa
onko minusta ylipäätään tähän

Ajatus, johon tartun
luota prosessiin

Ei heti tule pelkkää priimaa
keskeneräisyys pitää hyväksyä
jos haluaa oppia lisää

Mikä haaste
suostua keskeneräisyyteen

Mikä ilo
oppia uutta
rohkaistua etsimään yhä omaa ääntään

Mikä lepo oppimisessa
kun aina muistaisi
keskeneräisenä täydellisesti arvokas ja rakas

Ajan vaihtuessa

Aikakausi on vaihtumassa
lomakausi on vaihtumassa takaisin arkeen
rauhallinen koronatilanne on ehkä vaihtumassa toiseen aaltoon

Syyskausi on aukeamassa edessämme
ehkä toiveikkaana, ehkä pelottavana, joka tapauksessa tuntemattomana
kukaan ei täysin tiedä

Tämän epävarman ajan keskellä
onko mitään parempaa kuin
siirtää katse
ja kiinnittää katse
häneen, joka antaa tulevaisuuden ja toivon

Ajat vaihtelee
mutta Isä rakkautesi pysyy
siinä on meidän luja toivo

Tämän epävarman ajan keskellä
onko mitään parempaa kuin
kerätä voimia
ja kuluttaa voimia
– hyvään

Onko mitään parempaa kuin
kerätä jälleen voimia
jotta voisi jälleen antaa ja rakastaa

Sillä siihen meidät on kutsuttu
täyttymään ja antamaan
se on yltäkylläistä elämää
kaiken epävarmankin keskellä

“Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

Efesolaiskirje 2:10

Luotuja yhteyteen ja tarkoitusta varten. Kaiken epävarmankin keskellä.

Rakkaus kasvupohjana

Kesäiset terveiset lomalta. Ollaan oltu siellä ja täällä, ollaan nautittu ja säädetty ja nyt nautin pysähtyä kotiin. Nautin pysähtyä, purkaa kassit ja kuormani, levätä.

Purin ja pesin varusteet ja vein 100 ja 1 asiaa paikoilleen. Nyt lapset nukkuvat, syön iltapalaa ja kuuntelen, kun mieheni soittaa kaksi viikkoa vanhalla pienollamme. Se on ihan mielettömän ihana uusi perheenjäsen. Kaikki vuorollamme odotamme, milloin pääsemme harjoittelemaan.

Nautin myös ravita sielua ja henkeä Sanalla. Joten tässäpä teillekin jakoon makupaloja efesolaiskirjeestä.

Efesolaiskirjettä kirjoittaessa Paavali oli fyysiseltä sijainniltaan vankilassa. Mutta sydämessään hän oli polvistuneena Isän edessä ja rukoili muiden puolesta. Hän oli Isän edessä, joka rakasti häntä ja pitäisi hänestä huolta loppuun asti. Hän oli turvassa ja rakastettuna, vaikka sitten vankilassa. Tässä pala hänen rukouksestaan:

Minä polvistun Isän eteen… Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte,ja

rakkaus on elämänne

perustus

ja

kasvupohja

Ef 3:17

Mieletön lupaus. Mikä ihana perustus. Ja mikä ihana kasvupohja, josta käsin kasvaa.

Ainakin minä haluan olla Kristuksen rakkauden perustuksella ja rakkauden kasvupohjalla ja sinne on kaikki, ihan kaikki muutkin kutsuttuja!

Rakkaus-sanaa käytetään paljon myös silloin, kun kyse on ruosteisesta versiosta rakkaudesta. Älä sekoita Jumalan rakkautta siihen. Jumalan rakkaus on täydellistä rakkautta, joka ei laskelmoi. Rakkautta, jossa ei ole pelkoa.

Jumalan rakkaus (agape) on kärsivällinen ja lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. (1.Korintolaiskirje 13:4-6)

Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

Roomalaiskirje 5:7‭-‬8

Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

1. Johanneksen kirje 4:18

Tällaisen rakkauden kasvupohjaan haluan upottaa varpaani.