Luukku 20 – Ääni erämaassa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

400 vuoden hiljaisuuden jälkeen alkoi tapahtumaan…

Ensin ilmestyi Gabriel, enkeli joka oli ilmestynyt myös Danielille, Sakarias nimiselle miehelle.

“Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: »Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.»…. Enkeli vastasi: »Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa…”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:8‭-‬17‭, ‬19‭-‬20

Nimi Johannes tarkoitti “Herra on armollinen”. Johannes Kastajan tehtävä oli olla huutava ääni autiomaassa, joka valmistaa Herralle tietä (Mark 1:1-3, Jes 40:3) ja kääntää “isien sydämet lasten puoleen” Malakian profetian mukaan (Mal. 3:23-24).

Luukku 19 – Jo nyt minä riemuitsen

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tämän luukun alussa olemme Tarinassa vielä Babyloniassa. Jumalan lupaukset näyttävät olevan rauenneina tyhjiin.

Hesekieli profetoi kansalle vaikeita aikoja, mutta myös toivoa. Hesekielin tunnettu profetia on, miten kuolleet luut heräsivät henkiin. (Hes. 37)

Hesekieli profetoi pakkosiiron aikana myös mm. moitteita kansan paimenia vastaan, jotka välittivät vain itsestään ja että Jumala itse tulisi kansansa paimeneksi. (Hes 34). Jeesus viittasi luultavasti tähän (ja Jesaja 40:10-11) opettaessaan, että hän on hyvä paimen (Joh 10).

Hesekieli profetoi myös Jeremian tapaan, että:

“Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.”
Hesekielin kirja 36:26‭-‬27

Daniel huomasi pakkosiirron loppupuolella, että Jeremian profetioissa (Jer. 25) luki, että pakkosiirrolle säädetty aika olisi 70 vuotta. Niinpä Daniel alkoi rukoilemaan ja paastoamaan. Hän tunnusti omat ja kansan synnit Jumalalle ja anoi armoa ja uudistusta (Dan. 9).

Kun 70 vuotta oli kulunut, Persia oli valloittanut Babylonian ja Persian kuningas Kyyros antoi Israelilaisten palata Jerusalemiin. Paluu tapahtui kolmessa aallossa. Serubabelin johdolla 538 eKr, Esran johdolla 458 ja vuonna 445 Nehemia palasi kolmannen pakkosiirtolaisten ryhmän kanssa jälleenrakentamaan muureja*. Näin kaupunki ja temppeli rakennettiin uudelleen. (Esran ja Nehemian kirjat)

Tuohon aikaan Haggai ja Sakarja toimivat profeettoina ja rohkaisivat kansaa mm. viemään temppelin rakentamisen loppuun asti. Sakarja profetoi messiaasta useita yksityiskohtaisia profetioita. Yksi niistä oli, että hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin (Sak.9:9).

Malakia oli viimeinen Vanhan testamentin ajan profeetta (~430 eKr.). Sitten tuli profetioiden suhteen 400 vuoden hiljaisuus. Lukuisat profeetat olivat antaneet lupauksia ja ennustuksia tulevasta lohdutuksesta, mutta nyt oli hiljaisuuden vuoro ja oikean ajan odottamisen vuoro.

Habakukin kirjan lopussa (612-589 eKr) todetaan toivon täyteisesti:

“Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.”
Habakukin kirja 3:17‭-‬18

Me elämme aikana, jolloin Messias on jo tullut, avannut tien Isän luokse täydellisellä elämällään ja uhrikuolemallaan sovittaen vihollisuuden meidän ja Jumalan välillä. Olemme saaneet Pyhän Hengen meille puolustajaksi, lohduttajaksi, rohkaisijaksi, sinetiksi, neuvonantajaksi. Vieläkin on kuitenkin paljon Jumalan lupauksia, jotka odottavat täyttymistään, mutta niinkuin jokainen Jumalan antama lupaus on täyttynyt tähän asti, tulevat kaikki loputkin täyttymään. Me saamme riemuita jo nyt – Jumalasta, joka pelastaa.


* Sana elämään – kommentaariraamattu

Luukku 18 – Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Mennään tänään Tarinassa Danielin mukana pakkosiirtoon Babyloniaan. Danielin kirja kertoo tapahtumista n. 605-536 eKr. Poimin matkasta muutaman kohdan esiin.

Daniel oli Juudaan heimosta oleva nuorukainen, joka vietiin ensimmäisten joukkossa pakkosiirtoon Babyloniaa töihin kuninkaan hoviin. Danielille ja ystävilleen annettiin Babyloniassa uudet nimet. Danielille, joka tarkoitti “Jumala on tuomarini” annettiin nimi Beeltesassar, joka tarkoitti “Baal,suojele hänen elämänsä”.

Babylonian kuningas Nebukadnessar teetti itsestään patsaan, jota kaikkien pitäisi kumartaa tai tulisi heitetyksi tuliseen uuniin. Daniel ja kaksi ystäväänsä vastasivat:

“Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.»”
Danielin kirja 3:17‭-‬18

Niinpä heidät heitettiin tuliseen uuniin.

“Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: »Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?» »Varmasti, kuningas!» hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: »Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.»”
Danielin kirja 3:24‭-‬25

Myöhemmin Daniel heitettiin leijonien luolaan, mutta sielläkin Jumala suojeli Danielia ihmeellisesti.

Daniel sai näkyjä ja profetioita Jumalalta. Hänelle kävi samantapaisesti kuin usealla muullekkin profeetalle saadessaan viesti Jumalalata. Ainekin Jesaja, Jeremia, Hesekieli, Johannes ja samoin Daniel kuvaavat kuinka he vaipuivat maahan kalpeana/uneen vaipunaana/kuin kuolleena Herran pyhyyden edessä, oman pienuutensa ja syntisyytensä tunnistaen. Samoin Pietari polvistui Jeesuksen eteen kalaihmeen jälkeen sanoen: “»Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 5:8

Kaikki nämä edellämainitut polvistuivat ja nöyrtyivät Jumalan pyhyyden edessä ja saivat rohkaisun sanan “älä pelkää”, armon ja voiman elää tehtävänsä.

Daniel sai kuulla maassa maatessaan: “»Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!» Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: »Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua.»”
Danielin kirja 10:19

Daniel profetiat eivät ole kaikki helppoja ymmärtää – niin kuin ei muidenkaan profeettojen. (Kommentaarista saa kyllä jonkunverran apua vaikeisiin kohtiin ja kontekstin ymmärtämiseen.) Profetiat pitävät usein sisällää kerroksittain asioita, jotka profetiaa lukiessa näyttää yhdeltä tapahtumalta, vähän kuin katsoisi menneestä tulevaan, vaikka tapahtumien välillä tulisi olemaan aikaa. Monesti profetioissa näkyy Messiaan ensimmäinen ja toinen tuleminen päällekkäin, vaikka niiden välissä onkin aikaa.

Daniel sai mielenkiintoisen profetian Messiaasta (vaikeatajuisine) aikamäärineen.

“– Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten jumalattomuus päättyy, synnistä tulee loppu, pahat teot sovitetaan, ikuinen oikeudenmukaisuus saatetaan voimaan, näky ja profetia sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.”
Danielin kirja 9:24

Kohta on vaikea tulkintainen, mutta silti sen verran merkittävä, että nostan sen esiin. Monen raamatuntutkijan mukaan alussa oleva kohta, joka on kirjaimellisesti “seitsemänkymmentä seitsemän jaksoa” tarkoitta 70 x vuosiviikkoa (vuosiviikko=7 v, 3. Moos 25:8) eli 70×7 v = 490 vuotta ja seuraavan jakeen alussa vielä vihje “siitä kun tuli sana Jerusalemin jälleenrakentamisesta” mikä lienee ~445 eKr. *

En nyt lähde spekuloimaan aikamääreitä, koska en edes osaa, mutta halusin viitata tähän, että Daniel profetoi, että merkittäviä muutoksen aikoja oli edessä, jolloin mm. pahat teot sovitetaan ja kaikkein pyhin voidellaan.

Pakkosiirron ajasta kertoo Danielin kirjan lisäksi Esterin kirja ja profeettojen kirjoista ainekin Hesekieli. Pakkosiirrosta paluusta puolestaan kerrotaan Esran ja Nehemian kirjoissa ja Haggain ja Sakarjan kirjoissa. Kaikkia huikeita tarinoita tarinan sisältä ei joulukalenteriin tietenkään mahdu, enemmänkin pieniä kurkistuksia, suuria linjoja ja makupaloja.

Lähestymme aikajanalla pikkuhiljaa Jeesuksen syntymän hetkeä ja lupaukset jatkavat vahvistumistaan.


*lähde: Sana elämään -kommentaariraamattu ja Alkaen Mooseksesta, L. Nummela

Luukku 17 – Ilon öljyä

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tänään pysähdytään muutaman aarteen kohdalle Miikalta, Jesajalta ja Jeremialta (eilisen luukun ajalta), ennen kuin liikutaan Tarinassa eteenpäin.

Miikan profetoi messiaan syntymäpaikan n.700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää:

“Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.”
Miikan kirja 5:1


Matteuksen evankeliumissa puolestaan on tällainen hieno kohta, kun Jeesus lukee Jesajan kirjaa (Jesaja 61:1-2)

“Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 4:16‭-‬21

Jeesus sanoi suorin sanoin, että kohta kertoo hänestä. Jesajan kohta jatkuu vielä hienosti: “Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. “
Jesajan kirja 61:2‭-‬3


Jeremia taas vaikutti Jesajan jälkeen Juudaassa viimeisten kuninkaiden aikana ennen pakkosiirtoa. Häntä on kutsuttu “itkeväksi profeetaksi” ja “kärsiväksi profeetaksi”. Hän on luultavasti kirjoittanut myös Valitusvirret Jerusalemin tuhon jälkeen. Jereamian kirjasta löytyy, kuitenkin myös hyviä uutisia, nimittäin erityinen profertia uudesta liitosta:

“»Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. »Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»”

Tähän “uuteen liitton”, josta Jeesuskin puhui viimeisellä aterialla (“tämä malja on uusi liitto minun veressäni…” Luuk22:20 ja 1. Kor 11:25) ja jossa Pyhä Henki annetaan sisimpään/”sydämiin”, pääsisivät pakanatkin, siis me, mukaan (Apt. 11:18). Mikä armo, ilo ja kunnia!

Voit halutessasi lukea, mitä Paavali kirjoitti uudesta ja vanhasta liitosta roomalaiskirjeessä:
Kirje roomalaisille 11:25‭-‬29. Voit lukea halutessasi myös Room. 11:11-15. Siinä aikamoinen näköala. Tai vaikka koko luvun 11.

Huomiseen!

Luukku 16 – Pimeyteen valo

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Palataan parin teemaluukun jälkeen vielä tarinaan kronologisessa järjestyksessä. Luukun alussa otetaan Tarinan rungosta kiinni ja loppussa on pari hienoa profetiaa Jesjalta.

Davidin jälkeen kuninkaaksi tuli Salomo, joka oli tunnettu viisaudestaan – aluksi. Hänen kautensa lopussa alkoivat asiat vieriä väärään suuntaa ja niinpä Israel jakautui kahtia vuonna ~930 eKr: pohjoiseen osaan (10 heimoa), jota kutsuttiin Israeliksi (tai Efraimiksi) ja eteläiseen osaan, jota kutsuttiin Juudaaksi (2 heimoa). Pohjoisella ja Eteläisellä valtakunnalla oli tästä eteenpäin omat kuninkaat, Pohjoisen valtakunnan eli “Israelin” kuningas hallitsi (ainekin osa) Samaria nimisessä kaupungissa ja Juudaan kuningas Jerusalemissa. Kuninkaat tulivat ja menivät (1 & 2 Kuninkaidenkirja ja 2. Aikakirja). Toiset olivat hyviä, toiset huonoja. Taisteluita käytiin moneen suuntaan. Monta sukupolvea kuninkaita, papit mukanaan ja kansa perässään, alkoi palvoa epäjumalia, joita kansat heidän ympärillä palvoivat mm*. Baalia (sonnipatsas), sekä Astartea (pidettiin hedelmällisyyden jumalana ja Baalin puolisona), kahden egyptiläisen epäjumalan Hapin ja Hathorin ajateltiin näyttävän härältä ja vasikalta (vrt. “kultainen vasikka”), Milkomia/Molokia, joka oli Ammonialaisten kansallisjumala. Milkomista käytettiin nimitystä “iljetys”, koska epäjumalan palvontamenoihin kuului lapsiuhrit. Israelilaisia oli varoitettu kaikkien näiden palvonnasta, mutta erityisesti Molokin palvonnasta (2. Moos 20:1-6, 3. Moos 18:21, 20:1-5).

Tuohon aikaan (1 & 2 Kuninkaidenkirja) pohjoisessa osassa ja eteläisessä osassa toimi profeettoja, jotka varoittivat kuninkaita ja kansaa kääntymästä pois Jumalasta, varoittivat tulevasta tuhosta ja kutsuivat ihmisiä takaisin Jumalan luokse. Profeetat antoivat profetioita lähitulevaisuuteen sekä kauas tulevaisuuteen. Tuon ajan profeettoja olivat mm. Elia, Elisa, Jooel, Joona, Aamos, Hoosea, Jesaja, Nahum, Sefanja, Miika, Jeremia ja Habakuk.

Lopulta, niinkuin profeetat olivat varoittameet ja ilmoittaneet, Assyyria valloitti pohjoisen valtakunnan ja vei 10 heimoa pakkosiirtolaisiksi Assyyriaan ~722eKr ja vähän myöhemmin Babylonia valloitti Jerusalemin ja Juudaan ja Benjaminin heimot joutuivat pakkosiirtolaisiksi Babyloniaa ~586 eKr.

Usea profeetta ennusti tulevan tuhon ja lähdön maasta, mutta profeetat ennustivat myös paljon paluusta ja tulevasta lohdutuksesta.

2. Kuninkaidenkirjassa kuvataan Pohjoisen ja Eteläisen valtakunnan kuninkaita kuninkaiden perään ja se mitä heistä nostetaan esiin ratkaisevana tekijänä on, palvoivatko he epäjumalia vai Jumalaa. Siihen näyttää 2. Kuninkaidenkirjan perusteella kiteytyvän se, millä oli eniten merkitystä (10 käskyn ensimmäinen käsky “Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani” 2. Moos 20:3).

Jeesukseltakin kysyttiin mikä on suurin käsky, johon hän vastasi: “»Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»”
Evankeliumi Matteuksen mukaan 22:37‭-‬40

Jeesus tiivisti 10 käskyä kompaktiksi “rakkauden kaksoiskäskyksi” , mutta jos katsot tarkkaan, niin rima ei ainakaan laskenut sen myötä. Siihen kätkeytyy laki ja profeetat, mutta kuinka vaikea rakkauden kaksoiskäsky onkaan elää todeksi. Onneksi meidän toivo ei olekaan siinä kuinka hyvin onnistumme siinä, vaan valossa, joka syntyi pimeyteen.

Tässä kaksi joulunajan tuttua profetiaa Jesajalta (~740-681 eKr):

“Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel [se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme Matt 1:23].”
Jesajan kirja 7:14

“Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus…Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.”
Jesajan kirja 9:1‭-‬6


* yksityiskohdat ja vuosiluvut Sana elämään – kommentaariraamatusta

Luukku 15 – Kuvaa ja varjoa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Eilisessä luukussa ja luukussa 11 on ollut pajon puhetta telttamajasta/temppelistä. Otetaan tänään vähän erilainen luukku ja annetaan Heprealaiskirjeen kirjoittajan tulkita meille sen merkitystä. Aihe on mielenkiintoinen, koska Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin se on “taivaallisen palveluksen kuvaa ja varjoa”. Hep 8:5

Kun Jeesus kuoli ristillä, temppelin kaikkeinpyhimmän erottava väliverho repesi keskeltä kahtia (Luuk 23:45) . Heprealaiskirjeen sanoin meillä on nyt Jeesuksen ansiosta “täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään”, eli kohdatat Jumalan pyhyys kuolematta, tulla Jumalan läsnäoloon ja “astua armon istuimen eteen”. Mieti tätä hetken. Se on valtava ilosanoma.

“Hän (Kristus) toimittaa palvelusta TAIVAAN pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse.” Hep 8:2

“Kristus, MEITÄ ODOTTAVAN HYVÄN ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.”
Kirje heprealaisille 9:11‭-‬12

“kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.”
Kirje heprealaisille 9:14

“Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta.”
Kirje heprealaisille 10:19‭-‬20

“Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”
Kirje heprealaisille 4:16

“Hän (Jeesus) tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”
Kirje efesolaisille 2:17‭-‬19

Uudessa liitossa jopa sanotaan, että nyt “Jumalan temppeli olette te” ja että Jumalan Henki asuu teissä. (1. Kor 3:16). Meissä asuu kuitenkin yhä myös “liha”, joten kaikki mitä teemme ei suinkaan ole hengestä. Mutta mikä ansaitsematon armo ja kunnia, että Jumala on antanut meihin Pyhän Hengen. Siispä: “ANTAKAA Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja….Hengen HEDELMÄÄ taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” Gal 5:16, 22

Koko maailmalle annetun siunauksen, Jeesuksen Kristuksen takia, ja hänen kauttaan, me voimme palata Isän luokse, Jumalan läsnäoloon ja suhteeseen ja vielä lopulta elämän puulle (Joh. ilm. 2:7).

Tänään tuli tällainen teema luukku. Huomenna palaamme Tarinan kronologiseen kulkuun. 🙂

Luukku 14 – Luvattu lohdutus

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

David sai unelman rakentaa Jumalalle temppelin. Asuihan hän itse hienossa linnassa ja liitonarkku pelkässä teltassa. Jumalalla oli kuitenkin pitkät perustelut, miksi hän ei tarvinnut temppeliä (2. Sam 7). Lopulta kuitenkin hän sanoo, että Davidin poika saa rakentaa hänelle temppelin. Salolomo (1. Kuninkaiden kirja) rakensikin loisteliaan temppelin Jerusalemiin, jossa oli samat elementit kuin ilmestysmajassa (esipiha, Pyhä, Kaikkeinpyhin ja liitonarkku).

Salomonin temppeli tuhoutui vuonna ~ 586 eKr Babylonian valloittaessa Jerusalemin. 70 vuoden pakkosiirrossa elämisen jälkeen israelilaiset pääsivät palaamaan Jerusalemiin ja toinen temppeli rakennettiin vanhan tilalle. (Esran, Nehemian, Haggain & Sakarjan kirjat). Toinen temppeli ei ollut inhimillisesti katsottuna ensimmäisen veroinen, mutta Haggai profetoi, että tämän toisen temppelin kunnia tulisi olemaan ensimmäistä suurempi (Haggai 2:9). Monet raamatun tutkijat näkevät, että kohdalla tarkoitetaan mahdollisesti sitä, kun muutaman vuosisata temppelin valmistumisen jälkeen Jeesus vieraili tuossa temppelissä ,useita kertoja. (Toinen temppeli tuhoutui 70 jKr roomalaisten hyökäyksessä.)

Jeesuksen ollessa aivan pieni vauva Maria ja Joosef toivat hänet tuohon temppeliin:

“Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:25‭-‬32

(Voit halutessasi lukea esim. Jesaja 42:6 ja 49:6)

Luukku 13 – Yhtä minä pyydän

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Luvatussa maassa kansan hallitsijoina toimi aluksi tuomarit. Kelailemme tarinaa vähän matkaa… Ehkä muistat tarinan Gideonista, Simsonista, Samuelista tai Ruutista. Ne ovat kaikki tuolta ajalta.
Sitten kansa alkoi haluta itselleen kuningasta. Vaikka tarkoitus olisi ollut että Jumala olisi ollut israelilaisten kuningas, Jumala suostui tähän, varoitusten kera.(1. Sam 8). Ensimmäinen kuningas oli Saul, ja toinen kuningas Daavid. Hidastetaan Daavidin kohdalla…silloin ollaan aikajanalla n. 1000 eKr.

Mitä Davidin elämässä ja aikana tapahtui voi lukea 1. Samuelin kirjasta luvusta 16 eteenpäin, 2. Samuelin kirjasta ja 1. Aikakirjasta, sen sijaan lukuisista psalmeissa voi lukea, mitä David ajatteli ja tunsi. Psalmit sisältävät myös paljon profetioita.

Samuel voiteli Davidin kuninkaaksi Saulin tietämättä , Jumalan ohjeesta Davidin ollessa nuori paimenpoika Betlehemissä.(1.Sam16). Saul jatkoi kuitenkin yhä kuninkaana. David taisteli Goljattia vastaan ja oli taitava soittamaan. Myöhemmin David joutui pakenenemaan Saulia henkensä kaupalla pitkän ajan. Lopulta tuli aika, jolloin Davidista tuli virallisesti kuningas. David on jäänyt muistiin taitavana soturina ja kunikaana sekä syvällisenä ylistäjänä. Daavidin lankeamus on jäänyt myös muistiin, niin kuin hänen katumuksesakin. David kirjoittaa psalmissa 27:

“Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela) Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: »Tunnustan syntini Herralle.» Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (sela)”
Psalmit 32:3‭-‬5

David sai anteeksi, mutta joutui kärsimään tekonsa seurauksista karvaasti omissa perhesuhteissaan. Jumala totesi Davidista kuitenkin, että David oli hänen “mielensä mukainen mies” tai “man after Gods own heart”.

Yksi asia oli Davidille suurin kaipuu:

“Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta (/suloisuutta /kauneutta / engl. gaze upon His beauty) hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.”
Psalmit 27:4

David sai Jumalalta merkittävän messiaanisen lupauksen. Jumala lupasi, että hän vahvistaa Daavidin jälkeläisen kuninkuuden ikuisiksi ajoiksi.(2. Sam 7 & Apt 13:23) Davidin jälkeläisiä oli kuninkaana seuraavat ~400 vuotta, mutta sitten linja katkesi…kunnes tuli tuo lupauksen todellinen täyttäjä, Daavidin jälkeläinen, Jeesus, jonka kuninkuus pysyy ikuisesti.

P.s. Jos Ruutin tarina on sinulle tuttu, niin saattaa ilahduttaa yksityiskohta, että oli Ruut Davidin isomummu. ❤ (1. Aik. 2:12-14 & Matt 1:5)

Luukku 12 – Rohkea ja luja

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tarinoiden tarinassa edetän tänään kohti toista lupausta. Set up rakentuu, mutta monta “lessons to learn” hetkeä olisi vielä edessä.

Parin vuoden jälkeen israelilaiset jatkoivat matkaa Siinain vuorelta kohti luvattua maata. He lähettävät 12 miestä vakoilemaan maata. Kun vakoojat palasivat, 10 sanovat suunnilleen käytännössä, että me ollaan hävitty tää peli. He kertoivat, että tuon maan asukaat oli osa kookkaita kuin jättiläiset ja että “tunsimme itsemme heinäsirkoiksi heidän edessään”. Näin he levittivät kansaan tappiomielialan. Kansa alkoi taas valittaa, että paras olisi ollut kuolla Egyptissä, tai erämaassa, mutta ei mennä tuonne. Joukossa oli kaksi, jotka näkevät todellisuutta eritavalla, joilla oli “eri henki”, Kaleb ja Joosua. He yrittivät rohkaista kansaa sanoen, että se maa on ihana ja että, “jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille”. He näkivät uskon silmin. Muut kuitenkin olivat unohtaneet, miten Jumala oli auttanut heitä ihmeellisesti ja uskollisesti aiemminkin matkalla. (4. Moos 13)

Jumala vihastui niin paljon heidän epäuskoon ja valituksiiin (joita hypimme paljon ohi), kaikesta Jumalan tekemistä ihmeistä ja huolenpidosta huolimatta, että hän käski heidän kääntyä takaisi erämaahan ja vaeltaa siellä kunnes 40 vuotta on kulunut ja tuo epäuskoinensukupolvi olisi kuollut. Heidän lapsensa tulisivat pääsemään luvattuun maahan sekä Kaleb ja Joosua, mutta ei muut. Mooseskin sai saman rangaistuksen. Mooseskaan ei päässyt luvattuun maahan, hän sai ainoastaan nähdä sen.

Tosin kauan kauan myöhemmin Jeesuksen viedessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen “kirkastusvuorelle” seisoi siellä yht’äkkiä Mooses ja Elia juttelemassa Jeesuksen kanssa. (Mark 9:2-9). Joten, vaikka Mooses ei päässyt luvattuun maahan tässä ajassa, pääsi hän sinne kuitenkin lopulta.

40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen Jumala sanoi ennen luvattuun maahan menemistä:
“Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa.”
Viides Mooseksen kirja 9:5‭-‬6

40 erämaassa vaeltelun vuoden jälkeen Israelilaiset menivät ja saivat luvatun maan haltuunsa palapalalta Joosuan johdolla ja Jumalan avulla, armosta. Joosuan kirjan luvussa 1 Jumala sanoo Joosualle kolme kertaa “ole rohkea ja luja”…”ole vain rohkea ja luja”….

“»Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’»”
Joosuan kirja 1:9

Ja niin he saivat maan ja kansa asettui asumaan heimoittain maan eri osiin. Juudaan heimo asettui mm. Beetlehemin seuduille. (Joosuan kirja)

Nyt kaksi lupausta Abrahamin saamasta kolmesta lupauksesta (ks. luukku 3) oli täyttynyt ja Jumalan ihmeellinen suunnitelma siunata kaikkia kansoja oli täyttymässä. Kokomaailmalle tulevaa siunausta jäämme tarinassa vielä odottamaan.

Loppuun vielä rukous:

»Minä uskon! Auta minua epäuskossani!»
Evankeliumi Markuksen mukaan 9:24

Luukku 11 – Telttailua vuorella

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Erämaassa kulkiessa he tulivat parin kuukauden jälkeen Siinain vuorelle. Siis sinne, missä Jumala oli ilmestynyt Moosekselle palavassa pensaassa (ks. luukku 7). Nyt Jumala käski Mooseksen tulla ylös vuorelle ja Jumala ilmestyi Moosekselle.

Siinain vuoren läheisyydessä vietetään aikaa Tarinoiden tarinassa noin kaksi vuotta ja se tarkoittaa teksteissä 2 Moos.19 luvustaa aina 4 Moos. 10 asti. Painakaamme hieman kelausnappia, jotta ehditään jouluksi Betlehemiin! Siinailla tapahtui kuitenkin jälleen keskeisiä asioita, joten koitan poimia sieltä pääpointit, vaikka monia mielenkiintoisia kohtia hyppäämme yli.

Siinain vuorella Jumala antoi Moosekselle 10 käskyn kivitaulut ja teki liiton Mooseksen ja israelilaisten kanssa. Jumala antoi lisäksi pitkän listan säädöksiä eli lain, ohjeet ilmestysmajaan ja urhikäytäntöihin.

Tehdään pieni pintaraapaisu näihin, mitä kaksi viimeistä tarkoittivat…

Uhrisäädökset: en ole aiheen asiantuntija, mutta, mitä tästä käsitän lukemani perusteella on, että Jumala antoi keinon / sijaisuhrin, jonka avulla syntinen ihminen pystyi lähestymään pyhää Jumalaa kuolematta ja toisaalta nämä eläinuhrit olivat esikuvia lopullisesta uhrista meidän sijastamme, Kristuksesta. Johannes Kastaja sanoi, Jeesuksen nähdessää: “katso Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh 1:29).

Ilmestysmaja:
Jumala antoi Moosekselle käskyn ja ohjeet rakentaa telttamajan eli “ilmestysmajan”, niin hän asuisi kansan keskuudessa (2. Moos.25:8). Ilmestysmaja koostui kolmesta pääosasta esipihasta, “Pyhästä”, sekä “Kaikkeinpyyhimmästä”. Sisin osa oli nimeltä “Kaikkeinpyhin” ja siellä oli Jumalan läsnäolo. Väliverho erotti Kaikkeinpyhimmän Pyhästä. Kaikkeinpyhimpään sai mennä ainoastaan ylipappi kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. Ylipapille oli tarkat ohjeet, miten hänen tulisi toimia (uhrisäädökset), ettei hän kuolisi Jumalan pyhyyden läsnäolossa. Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku, jossa oli liiton todistuskappaleet: 10 käskyn kivitaulut, annos mannaa (ja mahdollisesti myös Mooseksen sauva, en löytänyt tarkkaa kohtaa). Arkun kantena oli kultainen kansi, jossa oli kaksi kerubi patsasta ja kantta sanottiin “armonistuimeksi”. Jumala oli luvannut Moosekselle, että “Arkun luona minä sinut kohtaan” 2. Moos 25:22

Ilmestysmajan kautta Jumala ikäänkuin asui kansan keskuudessa.

“Vaelluksensa aikana israelilaiset lähtivät liikkeelle aina silloin, kun pilvi kohosi pois telttamajan päältä, mutta jos pilvi ei kohonnut pois, he pysyivät paikoillaan, kunnes se taas kohosi. Koko vaelluksensa ajan kaikki israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku.”
Toinen Mooseksen kirja 40:36‭-‬38

Loppuun vielä mielenkiintoinen kohta telttamajaan liittyen jälleen Uuden testamentin puolelta:

“Sana tuli lihaksi ja asui** meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:14

**kohta voidaan kääntää “asusti majassa keskellämme” tai “asusti teltassaan keskellämme” (lähde: Sana elämään kommentaariraamattu)