Kaunis visio elämälle

“Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. »Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15:4‭-‬5

Näin Jeesus opetti viimeisissä opetuksissaan, viimeisellä aterialla, opetuslapsilleen. Tämä on jotain todella tärkeää.

Jumala tahtoo, että kannamme elämässämme hyvää hedelmää. Se on armoa täynnä oleva kutsu. Se ei ole niinkään vaatimus, vaan

kaunis visio elämällämme.

Galatalaiskirjeessä luetellasn Hengen hedelmiä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Kirje galatalaisille 5:22‭-‬23 )

Kuulostaa hyvältä, eikö?
.
.
.
Mutta jos tutkiskelee itseään rehellisesti, voinee todeta, että nämä hedelmät eivät kuulosta kuitenkaan jokapäivä kovin realistilta. Hyvinä päivinä ehkä, mutta ei väsyneenä ja paineen alla.

Niinpä jatkan muutaman ajatuksen hedelmän kantamisesta:

  • Emme itse pysty saamaan aikaan hedelmää. Emme ainakaan sellaista joka pysyy. Oleellista on, että pysymme kiinni viinipuussa, Jeesuksessa ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtä elämässämme ja sisimmässämme. Annamme kuin puun juurinesteen ravita itseämme. Silloin kannamme hedelmää. Se on kuin lupaus.

  • Hedelmän kasvaminen ja kypsyvinen vie kuitenkin aikaa. Siihen tarvittaisiin kärsivällisyyttä, joka kasvaakin vasta matkan varrella. Hedelmän kantaminen on prosessi, oikeastaan elämänmittainen prosessi Jeesuksen lähellä.

  • Kolmanneksi huomioksi, meillä on elämässä eri aikakausia. Joskus on aika kukkia, joskus kantaa hedelmää, ja joskus levätä. Joskus puutarhuri jopa karsii oksia, jotta oksa voisi kantaa vielä enemmän hedelmää. Joka aikakaudessa hedelmä ei toisin sanoen välttämättä näy ulospäin, mutta, jos pysymme puussa, kannamme lopulta hedelmää. Mikä ihana lupaus & kaunis visio elämälle.

Nyt kysymykseksi ehkä herää, mitä tämä “pysyminen” käytännössä on. Erittäin hyvä kysymys, mutta se on oma kirjoituksensa se.

Hyvää elokuuta!

Välipysäkki

Blogin kirjoittaminen on ollut
omanlainen matkansa,
jossa olen jakanut
paloja ~ pieces & burns ~
elämän makuiselta matkalta.

Aluksi kirjoitin enemmän prosesseista, jotka heräsivät itsessäni vanhemmaksi kasvamisen myötä. Osan kirjoituksista olen jakanut blogissa.

Viime vuosien prosessit,
uupumus vaiheetkin,
on vienyt minut
tutustumaan paremmin itseeni,
&
tutustumaan enemmän Jumalaan.

Prosessit ovat kuljettaneet minua
syvemmälle
.
.
.
elävien vesien äärelle.

Niistä haluaisin kirjoittaa,
jakaa löytöjä lähteestä,
Jumalan elävästä sanasta.

Yksi sydämeni palo on ollut jakaa löytöjä ja rohkaisua Raamatusta. Sitä olen tehnytkin ja sitä on ollut puoliksi vaikea sanoa ääneen, sillä se ei ole kaikkein muodikkain asia ajassamme, heh heh, mutta olkoot se osa todistustani.😅 niinpä tässä sanon, tätä on Paloja matkalta juuri nyt.
.
.
.
Minulla on ollut jano ja nälkä, – se jo on armoa

& olen saanut juoda ja syödä,
kasvaa ja vahvistua,
tavata rohkaisevia siskoja ja veljiä,
saada armon ja rohkeuden
astua eteenpäin,
tulla näkyviin paloineni löytää paikkaani palvella

Matka jatkuu eteenpäin ja paloja siitä välittynee välillä tänne blogiinkin.

Jumala tekee kauniita asioita yhä tänään. Hänelle kuuluu kiitos ja kunnia!

“Give thanks to the Lord, for he is good. His love endures forever.”
Psalms 136:1

Toivontäyteistä ja virkistävää kesää sinulle!

Rakastettu ja lähetetty

Ihmisen syvä kaipuu
olla rakastettu
kuulua yhteyteen
olla tarkoitusta varten

että elämällämme olisi tarkoitus
merkitystä
väliä
tehtävä
oma paikka

Sitä kaikkea saamme olla
– Jeesuksen ansiosta

Hänessä identiteettimme saa olla
anteeksisaaneita, rakastettuja,
ja tarkoitusta varten.

Mitä jos jostain sieltä löytyy ikuinen onni?

Yhteydessä, rakastettuina ja lähetettyinä.

“Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”
Kirje efesolaisille 2:10

Tarinoiden tarinan palojen yhdistelyä

Sain sysäyksen tehdä tällaisen Tarinoiden tarinan helluntai-edition aiempaan joulukalenteriprojektin tyyliin.

Raamattua lukiessa olen alkanut vakuuttuman enemmän ja enemmän, että palasista muodostuu kaunis ja yhtenäinen kokonaiskuva, “Tarinoiden tarina”. Se on tietysti pajon enemmän kuin pelkkä tarina, mutta se on myös kaunis ja valloittava tarina. Tutustumisen arvoinen. Okei, oletko mukana päivän palojen yhdistelemisessä? Katsotaan mitä paloja meillä on:

Kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla helluntai – mitä se olikaan!?

Aika moni varmasti muistaa, että silloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen opetuslasten päälle ja suuri väkijoukko kuuli heidän julistavan erikielillä Jumalan suuria tekoja. (Apt 2:11).

Kaikki ei kuitenkaan välttämättä muista/tiedä, että helluntaita vietettiin jo vanhan testamentin aikaan. Se oli yksi juutalaisten suurista juhlista*, ja siksi Jerusalemissa olikin tuolloin paljon ihmisiä eri kansojen keskuudesta. Sen ymmärtäminen, auttaa palojen yhdistämisessä. Itse vielä hetki sitten, muistin hyvin sumuisesti epäröiden, mikä juttu helluntai vanhassa testamentissa olikaan, mutta tällä viikolla yhtä kirjaa* lukiessä, se kolahti ja tuntui, että palanen loksahti paikalleen. It made sense! Ihmettelin myös, miten en ollut aiemmin tätä nähnyt näin selvästi. Siitä kumpusi palo, jakaa tästä oivalluksesta. Elikkä mistä helluntainjuhlassa oli alunperin kyse ja miten vanhat ja uudet palaset liittyvät toisiinsa…Tarkennuksena vielä, että tätä syvää kokonaisuutta en yritäkkään kokonaan avata, mutta tässä pieni pintaraapaisu.

Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentekoste, mikä tarkoittaa suomeksi “viideskymmenes”*. Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisestä. Nämä kaksi juhlaa/tapahtumaa pääsiäinen & helluntai liittyvät toisiinsa!

Vanhantestamentin vastike helluntaille on hepreaksi shavuot* (suomeksi viikot) ja juhlan nimi suomeksi on viikkojuhla. Sitä vietetään 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen, sapatinjälkeisenä päivänä, eli sunnuntaina.

Ensimmäisenä pääsiäisenä israelilaiset pääsivät vapaaksi Egyptin orjuudesta. He pääsivät vapaaksi jostain, mutta olivat kuin hukassa, harhailemassa erämaassa. He vaelsivat erämaassa kunnes tulivat Sinain vuorelle.

Siellä Jumala kohtasi 50 päivää orjuudesta vapautumisen (a.k.a. pääsiäisen) jälkeen Mooseksen ja antoi israelilaisille 10 käskyä ja “Toran” eli lain tai kyseinen sana voidaan kääntää myös “Jumalan opetuksen”*, “Jumalan sanan” ja vahvisti liiton heidän kanssaan. He saivat kansana ikäänkuin suuntaviivat ja identiteetin.

Pääsiäinen – viikkojuhla/helluntai on matka orjuudesta vapaaksi, ei vain erämaahan harhailemaan, vaan kohti Jumalan tuntemista.

Uudentestamentin pääsiäisenä, Kristus kumosi ristillä velkakirjan, joka meillä kaikilla oli Jumalan edessä, päästi meidät vapaaksi pahan vallasta ja synnin orjuudesta. Pitkäperjantain ja ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset vaelsivat kuitenkin kuin ilman selkeää suuntaa ja voimaa, kunnes tuli aika kokoontua juutalaiseen tapaan muistamaan “Toran” saamisen muistojuhlaa, 50 päivää pääsiäisestä. Silloin kuului humahdus. He saivat luvatun Pyhän hengen. Jumala antoi Jeesuksen opetuslapsille sydämeen asti menevän opetuksensa ja vahvisti uuden liiton.

Jeremiea oli profetoinut jo satoja vuosia ennen tätä:

” »Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. »Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»
Jeremian kirja 31:31‭-‬34

Pyhällä Hengellä täyttyneinä opetuslapset saivat kirkastuneen suunnan ja identiteetin, voiman todistaa Jeesuksesta aina maan ääriin asti (Apt 1:8).

Take away:
Pääsiänen ja helluntai liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ne ovat yhden ja saman asian eri päät: Vapautta pahan vallasta kohti Jumalan tuntemista ja hyviä tarkoituksia.

Mitä Pyhän Hengen todellisuus tarkoittaa käytänössä tänään? Tässä muutama poiminta (listaa voisi jatkaa pitkästi):

  • Pyhä Henki, Puolustaja johdattaa totuuteen (Joh 16:13)
  • Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen (Joh 16:14)
  • Pyhä Henki antaa kykyjä, lahjoja, armolahjoja ja voiman vaikutuksia yhteiseksi hyödyksi (1.Kor12:7)
  • Hengen saadessa ohjata, lihan sijaan, Henki kasvattaa ihmisessä hengen hedelmiä, joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:16,22-23)
  • Antaa uuden sydämen kivisydämen tilalle, joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan (Hes. 36:26-27 & ~ Jer 31:31-34)
  • Pyhä Henki antaa voiman todistaa Jeesuksesta aina maan ääriin asti (Apt. 1:8)
  • Pyhä Henki on sinetinä lunastuksen päivää varten (ef 1:13-14, Ef. 4:30)
  • Henki luo ykseyttä (Ef. 4:3)
  • Pyhä henki teissä on “Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol 1:27)
  • Pyhä Henki antaa meille lapseuden hengen ja oikeuden huutaa Jumalalle Abba! Isä! (Room. 8:15)

Mieletön juttu kaikenkaikkiaan!

*Lähde: Tid för Gud, G. Larsson 2016

Vastapainoa pelolle

Heräsin aamun
tällaisen viikon jälkeen,
jolloin maailma huojuu ja
oma pääni huojuu – koronasta

Heräsin
ja mielessäni pyöri sana
“fear management”

Kuinkakohan moni on tänään peloissaan, siitä mitä jo on ja mitä ehkä on tulossa. Kuinkahan moni tarvitsee rohkaisun sanoja…

Kukaan ei voi luvata, että mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi. Jeesus kuitenkin sanoi “älkää pelätkö”, vaikka mitä tapahtuisi.

Pelko on inhimillinen tunne
ja pelon saa sanoa ääneen,
mutta samaan aikaan,
meidän ei tule antaa pelolle liikaa valtaa.

Pelkoa ei kannata ruokkia. En tarkoita, että meidän tarvitsisi laittaa pää pensaaseekaan. Tottakai, pitää lukea uutiset ja olla perillä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta ei kannta jäädä liikaa mässäilemään pelottavilla spekuloinneilla.

Uutisten lukeminen tarvitsee tällaisina aikoina vastapainoksi tupla-annoksen esim. psalmien lukemista ja rukoilua. Sen hedelmänä on pelon sijaan rauha.
Rauha siitä, että vaikka tapahtuisi mitä, Herra on minun paineneni, ei minulta mitään puutu.

Ukrainassa monet rukoilevat psalmin 31 joka päivä klo 17. He ovat pyytäneet ihmisiä ympäri maailmaa liittymään siihen. Sinäkin olet kutsuttu suureen väkijoukkoon, joka rukoilee päivä toisensa jälkeen n. 3000 vuotta sitten Davidin kirjoittamat sanat “Herraan minä turvaan”.

Rukoillessa, toisinaan, olen saanut kokea yliymmärryksen käyvää rauhaa. Huomaan kuitenkin, että minun pitää palata juuri nyt rauhoittavien sanojen ääreen monta kertaa päivässä.
Let it be so.

Olimme monet väsyneitä jo valmiiksi koronavuosien jälkeen. Maailman tapahtumat järkyttävät mieltä syvästi ja tuntuvat kohtuuttomilta. Mutta näihin ajatuksiin vastalääke psalmeista:

“Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää.”
Psalmit 138:7

Vaikeuksia ja ahdinkoja on ollut ja tulee olemaan. Mutta Sinä annat minulle voimaa elää.

“Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.”
Psalmit 13:6

Rauhaa ja iloa epävarmuuksien keskellä

Olen saanut joskus tällaisen kysymyksen: mistä tietää, että taivas on totta.
Joskus kysyjä olen ollut minä itse.

Olen aavistanut, tunnustellut tällaista vastauksen reunaa:

Siitä tietää,
että Jumalan valtakunta
on totta,
että se on jollaintavalla
jo nyt täällä.

Se on jännite “jo nyt” ja
“ei vielä kokonaan” välillä.

Jeesus julisti, “kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt 24:17). Monet Jeesuksen lähellä elävistä saivat nähdä sen käsin kosketeltavasti. Monet ovat saaneet sen nähdä ja elää sen todeksi sen jälkeenkin.

Mitä ajattelet sanasta taivas, Jumalan valtakunta tai ikuinen elämä? Aikamäärettä vai laatua? Tämä kysymyksen ohjaili ajatuksiini John Mark Comer podcastissaan. Hän palautti mieleen myös rakkaan jakeen. Katsotaan, mitä Jeesus sanoi ikuisesta elämästä:

“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:3

Ikuinen elämä on Jumalan tuntemista.
Se ei tarkoita pelkkää tietämistä, vaan tuntemista,
niin kuin tunnetaan puoliso tai paras ystävä.

Voimme aloittaa
tai jatkaa
tutustumista
jo tänään.

Miten? Konstit ovat simppelit ja vanhat, mutta dynamiittiset:

rukous, Raamattu, yhteys toisten Jeesuksen seuraajien kanssa ja leivänmurtaminen. Niiden kautta opimme tuntemaan Hänet ja saamme kokea jo nyt maistiaisia taivaasta, Jumalan läsnäolosta. Se maistuu toivolle, rauhalle ja ilolle. Tämä aarre on meillä saviastioissa, joten toki myös saviastioiden makua on mukana, mutta sen ei kannata antaa liikaa hämätä.

Jumalan valtakunta,
rauha ja ilo,
on lähellä tänäänkin.
.
.
.
“Jumalan valtakunta …[on]
vanhurskautta, rauhaa ja iloa,
jotka Pyhä Henki antaa”
Kirje roomalaisille 14:17

“Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:12

Palauttelua

Joulukalenteriprojekti jätti minuun jäljen. Hyvän sellaisen. Olen syvästi kiitollinen ja onnellinen. Tuntuu kuin olisin juonut raikasta vettä syvästä kaivosta. Olisi hienoa kehittää projektia eteenpäin, ehkä, joskus. Olisiko? Aika näyttää. 🌱

Huomasin myös, että projekti otti voimille. Palautuminen on ollut tarpeen. Opettava projekti tältäkin osaa. Palauttelua olen tehnyt mm. perheen kanssa rennosti oloillen ja lunta kolaillen.❄

Pikkuhiljaa uusi season, uusi vuosi ja uusi kevätlukukausi on käynnistymässä. Uusi vaihe voi joltain osin näyttää uudelta ja joltain osin vanhalta. 😏

Omalta osaltani jatkuu vielä tämä erityinen aika kotona nuorimmaisen kanssa, muutamia kiinnostavia täydennyskursseja opiskellen ja toivottavasti sopivissa väleissä myös kirjoitellen.✍💭

Hyvää uutta vuotta ja seasonia sinulle!

Luukku 24 – Hyvää joulua

“Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:12‭-‬14

Hyvää joulua!

Luukku 23 – Ilosanoma

Joulukalenteriprojekti on edennyt pitkälle. Voisi sanoa, että melkein perille. Minulla olisi tavallaan vielä paljon sanottavaa, mutta samaan aikaan tuntuu, että kynästä on muste loppu. Projekti on antanut itselleni paljon, toivottavasti myös sinulle. Kiitollisuuden lisäksi olo on kuitenkin samaanaikaan väsynyt ja sanat ovat poissa. Nyt on aika levätä ilosanoman äärellä.

“Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:6‭-‬11

P.s. Joulukalenteria tehdessä huomasin, että Daavid oli myös aikoinaan ennen kuninkaaksi tuloaan tosiaan Betlehemin seuduilla paimenena.

Luukku 22 – Täynnä armoa ja totuutta

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

“Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Sana tuli lihaksi ja asui (telttaili) meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:1‭-‬12,14