Olin tänään Kesken-runokurssilla
aiheena myös luova kirjoittaminen
Ulkona aurinko häikäisi ja lämmitti
sisällä ilmastoinnin viileys auttoi keskittymään
kuuntelin joka sanan
ajatukseni liikkuivat välillä
“en enää kirjoita” ja
“en malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan”
Kirjoittaminen inspiroi
mutta myös haastaa
onko minusta ylipäätään tähän
Ajatus, johon tartun
luota prosessiin
Ei heti tule pelkkää priimaa
keskeneräisyys pitää hyväksyä
jos haluaa oppia lisää
Mikä haaste
suostua keskeneräisyyteen
Mikä ilo
oppia uutta
rohkaistua etsimään yhä omaa ääntään
Mikä lepo oppimisessa
kun aina muistaisi
keskeneräisenä täydellisesti arvokas ja rakas