Luukku 15 – Kuvaa ja varjoa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Eilisessä luukussa ja luukussa 11 on ollut pajon puhetta telttamajasta/temppelistä. Otetaan tänään vähän erilainen luukku ja annetaan Heprealaiskirjeen kirjoittajan tulkita meille sen merkitystä. Aihe on mielenkiintoinen, koska Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin se on “taivaallisen palveluksen kuvaa ja varjoa”. Hep 8:5

Kun Jeesus kuoli ristillä, temppelin kaikkeinpyhimmän erottava väliverho repesi keskeltä kahtia (Luuk 23:45) . Heprealaiskirjeen sanoin meillä on nyt Jeesuksen ansiosta “täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään”, eli kohdatat Jumalan pyhyys kuolematta, tulla Jumalan läsnäoloon ja “astua armon istuimen eteen”. Mieti tätä hetken. Se on valtava ilosanoma.

“Hän (Kristus) toimittaa palvelusta TAIVAAN pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse.” Hep 8:2

“Kristus, MEITÄ ODOTTAVAN HYVÄN ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.”
Kirje heprealaisille 9:11‭-‬12

“kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.”
Kirje heprealaisille 9:14

“Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta.”
Kirje heprealaisille 10:19‭-‬20

“Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”
Kirje heprealaisille 4:16

“Hän (Jeesus) tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”
Kirje efesolaisille 2:17‭-‬19

Uudessa liitossa jopa sanotaan, että nyt “Jumalan temppeli olette te” ja että Jumalan Henki asuu teissä. (1. Kor 3:16). Meissä asuu kuitenkin yhä myös “liha”, joten kaikki mitä teemme ei suinkaan ole hengestä. Mutta mikä ansaitsematon armo ja kunnia, että Jumala on antanut meihin Pyhän Hengen. Siispä: “ANTAKAA Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja….Hengen HEDELMÄÄ taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” Gal 5:16, 22

Koko maailmalle annetun siunauksen, Jeesuksen Kristuksen takia, ja hänen kauttaan, me voimme palata Isän luokse, Jumalan läsnäoloon ja suhteeseen ja vielä lopulta elämän puulle (Joh. ilm. 2:7).

Tänään tuli tällainen teema luukku. Huomenna palaamme Tarinan kronologiseen kulkuun. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *