Luukku 19 – Jo nyt minä riemuitsen

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tämän luukun alussa olemme Tarinassa vielä Babyloniassa. Jumalan lupaukset näyttävät olevan rauenneina tyhjiin.

Hesekieli profetoi kansalle vaikeita aikoja, mutta myös toivoa. Hesekielin tunnettu profetia on, miten kuolleet luut heräsivät henkiin. (Hes. 37)

Hesekieli profetoi pakkosiiron aikana myös mm. moitteita kansan paimenia vastaan, jotka välittivät vain itsestään ja että Jumala itse tulisi kansansa paimeneksi. (Hes 34). Jeesus viittasi luultavasti tähän (ja Jesaja 40:10-11) opettaessaan, että hän on hyvä paimen (Joh 10).

Hesekieli profetoi myös Jeremian tapaan, että:

“Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.”
Hesekielin kirja 36:26‭-‬27

Daniel huomasi pakkosiirron loppupuolella, että Jeremian profetioissa (Jer. 25) luki, että pakkosiirrolle säädetty aika olisi 70 vuotta. Niinpä Daniel alkoi rukoilemaan ja paastoamaan. Hän tunnusti omat ja kansan synnit Jumalalle ja anoi armoa ja uudistusta (Dan. 9).

Kun 70 vuotta oli kulunut, Persia oli valloittanut Babylonian ja Persian kuningas Kyyros antoi Israelilaisten palata Jerusalemiin. Paluu tapahtui kolmessa aallossa. Serubabelin johdolla 538 eKr, Esran johdolla 458 ja vuonna 445 Nehemia palasi kolmannen pakkosiirtolaisten ryhmän kanssa jälleenrakentamaan muureja*. Näin kaupunki ja temppeli rakennettiin uudelleen. (Esran ja Nehemian kirjat)

Tuohon aikaan Haggai ja Sakarja toimivat profeettoina ja rohkaisivat kansaa mm. viemään temppelin rakentamisen loppuun asti. Sakarja profetoi messiaasta useita yksityiskohtaisia profetioita. Yksi niistä oli, että hän ratsastaisi aasilla Jerusalemiin (Sak.9:9).

Malakia oli viimeinen Vanhan testamentin ajan profeetta (~430 eKr.). Sitten tuli profetioiden suhteen 400 vuoden hiljaisuus. Lukuisat profeetat olivat antaneet lupauksia ja ennustuksia tulevasta lohdutuksesta, mutta nyt oli hiljaisuuden vuoro ja oikean ajan odottamisen vuoro.

Habakukin kirjan lopussa (612-589 eKr) todetaan toivon täyteisesti:

“Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.”
Habakukin kirja 3:17‭-‬18

Me elämme aikana, jolloin Messias on jo tullut, avannut tien Isän luokse täydellisellä elämällään ja uhrikuolemallaan sovittaen vihollisuuden meidän ja Jumalan välillä. Olemme saaneet Pyhän Hengen meille puolustajaksi, lohduttajaksi, rohkaisijaksi, sinetiksi, neuvonantajaksi. Vieläkin on kuitenkin paljon Jumalan lupauksia, jotka odottavat täyttymistään, mutta niinkuin jokainen Jumalan antama lupaus on täyttynyt tähän asti, tulevat kaikki loputkin täyttymään. Me saamme riemuita jo nyt – Jumalasta, joka pelastaa.


* Sana elämään – kommentaariraamattu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *