Luukku 4 – Lupauksen vahvistaminen

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Hei, kiva, kun tulit kuulolle! Tarina etenee… Abrahamille syntyi lopulta lupauksen lapsi Iisak. Jumala vahvisti samat kolme lupaustaan (katso luukku 3) Iisakille.

Iisak puolestaan välitti Abrahamille annetun siunauksen eteenpäin pojalleen Jaakobille.

Iisakilla oli itseasiassa kaksoispojat Esau ja Jaakob. Nuorempi kaksosista, Jaakob, sai Isakilta siunauksen – huijaamalla, äitinsä kehittelemän juonen mukaan.

Huijauksen seurauksena Jaakob joutui pakenemaan veljeään, joka suunnitteli tappavansa hänet. Pakomatkalla Jumala ilmestyi Jakobille ja vahvisti uudelleen samat kolme lupausta, jotka hän oli aiemmin antanut Abrahamille ja Isakille.

Niin, tarinoiden tarinan päähenkilöt ovat kaukana täydellisestä. Tarinan hahmot ovat itseasiassa jokainen (paitsi yksi) tavallisia ihmisiä, jotka kompuroivat, minkä kerkeävät. Tarinan ydin ei olekaan he, vaan Jumalan puuttuminen tilanteisiin. Tarinan ydin on Jumalan kaiken kestävät lupaukset ja Jumalan armo. Hän ei jättänyt meitä puutarhasta karkoittamisen jälkeen oman onnemme nojaan, vaan hän lähti meidän peräämme ja valmistaa meille tietä takaisin elämän puulle, hänen luokseen.

Tämä kannattaa muistaa, koska tästä eteenkinpäin tarina menee meidän ihmisten osalta yhä sotkuisemmaksi. Jumala kuitenki vahvisti kerta toisensa jälkeen lupauksen jälkeläisestä, joka tulisi siunaukseksi kaikille maailman kansoille.


Isakista, Rebeckasta, Jaakobista ja Esausta voit halutessasi lukea 1 Moos. 24-28

Luukku 3 – Huikea lupaus

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi.

Tämän päivän luukussa painetaan vähän matkaa kelausnappia: Paaratiisista karkoituksen jälkeen aikaa kului… Tuli Nooa, tuli Babelintorni… Hidastetaan kelausta noin 2000 vuotta eKr kohdalle. Eräänä hetkenä Jumala ilmestyi miehelle, jonka nimi oli Abram. Jumala kutsui Abramin lähtemään maastaan*, siihen maahan, jonka Jumala lupasi osoittaa (Kanaaninmaa).

Abram oli jo vanha, eikä hänellä ollut lapsia, mutta Jumala lupasi antaa yhtä paljon jälkeläisiä kuin taivaalla on tähtiä. Olosuhteista huolimatta Abram uskoi Jumalan hänelle antaman lupauksen ja Jumala “luki sen hänelle vanhurskaudeksi”.
(Voit ks myös Room. 4).

Kaikki ei mennyt Abramin (kaan) elämässä kuin Strömsössä, mutta Jumala piti lupauksensa.

Jumala antoi Abramille kolme keskeistä lupausta ja teki liiton Abramin kanssa. Jumala antoi Abramille myös uude nimen Abraham (“paljouden isä”).

Abrahamin saamat lupaukset pitivät sisällään lupauksen

  1. maasta,
  2. kansasta ja
  3. siunauksesta, joka tulisi siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

Siellä se taas on – lupaus – siunauksesta (jälkeläisestä), joka tulisi siunaukseksi kaikille kansoille. Arvaat varmaan, mikä tämä siunaus on? (Voit katsoa myös Gal 3:8,16).

Mutta ennen kuin tämä siunaus voisi tulla, tulisi olla kansa ja maa, kuin osoite, johon pelastaja saapuisi.


Abrahamista voit halutessasi lukea 1 Moos. 11-25 sekä 2. Moos 2:24, Matt 1:1, Luuk3:34, Ap. t. 7:2-8, Room 4, Gal 3 ja Hepr. 2,6-7 ja 11.

*nice to know: Abram oli kotoisin Kaldean Uurista (nykyisen Irakin alueella) ja Jumalan kutsuessa hänet hän asui Haaranissa (nykyisen Syyrian ja Turkin rajalla), lähde: Sana elämään -kommentaariraamattu

Luukku 2 – Alussa

Joulukalenterissa availlaan Jeesukseen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi.

Alun alkuun haluan vielä sanoa, että minua jännittää ja innostaa aloittaa tämä “projekti”. Tarina – tarinoiden tarina – on paljon suurempi kuin minä. Tuntuu pieneltä sitä kertoa, mutta kerron parhaani mukaan. Tarina itse puhukoon pidemmälle kuin mihin omat sanani riittävät. Tämä mielessä aloitan.

Jotta saadaan koko tarinasta kiinni, aloitetaan alusta.

Alussa Jumala loi maailman ja kaikki mitä siinä on. Kaikki oli hyvin ja hyvää. Adam ja Eeva asuivat puutarhassa nimeltä Eden. Puutarhan keskellä oli kaksi erityistä puuta: elämän puu ja hyvän- ja pahantiedon puu. Jumala oli sanonut ihmiselle: “»Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.»” 1 Moos. 2:16‭-‬17

Käärme (saatana) tuli ja syötti pettävät ajatukset ihmiselle (by the way, sama taktiikka yhä). Hän sanoi: ”onko Jumala todella sanonut…et sinä kuole…” Käärme (saatana) kylvi (ja kylvää) epäluottamusta Jumalaa kohtaan ja valehteli (ja valehtelee). Jeesus kutsuu saatanaa Johanneksen evankeliumissa valheen isäksi (Joh 8:44).

Ja niin ihminen huomasi, että hedelmä näytti houkuttelevalta syödä ja he söivät ja samantien kirous astui voimaan: piileskely, syyttely, häpeä, synti ja kuolema tulivat maailmaan.
“Sitten Herra Jumala sanoi: »Ihminen on nyt kuin me*: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!»” 1. Moos. 3:22
Niinpä ihminen ei voinut jäädä paratiisiin, vaan joutui karkoitetuksi pois sieltä, minne hänet oli tarkoitettu. Tämän jälkeen jokainen meistä on elänyt rikkinäisessä maailmassa. Ei tarvitse katsoa kauaakaan uutisia, ympärilleen tai sisälleen huomatakseen tämän.

Heti luomisen ja lankeamuksen jälkeen, aivan Raamatun ensimmäisillä lehdillä, Jumala kuitenkin antaa ensimmäisen ennustuksen ja lupauksen tilanteen pelastajasta. Jumala sanoo käärmeelle (saatanalle):
”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.” 1. Moos 3:15

“Naisen siemen” tulee murskaamaan käärmeen (saatanan) pään. Monet Raamatun tulkitsijat näkevät naisen siemenen viittaavan neitsyt Marian siemeneen, siis Jeesukseen ja tämän ennustuksen toteutuneen Jeesuksen kuollessa ristillä, kantapäissään naulojen iskut, ja kun hän ristinkuolemalla ja ylösnousemisellaan mursi kuoleman vallan.

Profetian täyttymiseen kuluisi kuitenkin vielä pitkä aika.

Vielä ennen karkoitusta paratiisistä Jumala teki Aatamille ja Eevalle vaatteet ja puki heidät niihin. Jumala joutui karkoittamaan heidät paratiisista luotaan, mutta piti silti heistä huolta. Kerubit ja leimuavan miekan hän asetti vartioimaan tietä, joka vei elämän puulle.

Ihmiskunnalla olisi kuitenkin vielä toivoa: toivo, joka olisi itseämme ihmeellisempi.


p.s. Koko tarinan alkuosa löytyy 1 Mooseksen kirjasta luvuista 1-3.

* Jumala on yksi ja kuitenkin “me”: Isä, Poika(=Sana) ja Pyhä Henki. Nämä Jumalan kolme persoonaa ovat täydellisesti yhtä, vaikka erillisiä persoonia ja he kaikki olivat paikalla jo luomisessa ( esim. 1 Moos. 1:1, Joh. 1:1-4, Kol. 1:12-20). “Kolminaisuus” on yksi Jumalan mysteereistä, eikä siitä tässä sen enempää:)

Joulukalenteri: Luukku 1 – Odotuksen aika

Tästä alkaa Paloja matkalta blogin joulukalenteri. Tervetuloa mukaan!

Muutama päivä sitten oli 1. adventti ja alkoi odotuksen aika. Luukkujen availu on mukavaa odotellessa. Mitä sinä odotat eniten joulussa? Ehkä hengähdystaukoa arjesta, yhdessäoloa, tunnelmaa, makuja, tuoksuja, lahjoja, muistoja, rauhaa.

Tässä joulukalenterissa minulla on tarkoitus hahmotella odotuksen ääriviivoja. Fokukseni ei kuitenkaan ole tonttujen tai muiden hassun hauskojen jouluperinteiden ja tunnelmien odottelussa, vaikka se kaikki mukavaa onkin. Tässä joulukalenterissa haluaisin maalata sanoilla odotuksen aikaa syvemmillä kerroksilla, nimittäin odotuksen aikaa ennen ajan laskun alkua, ennen Jeesuksen ihmeellistä syntymistä, jota jouluna muistelemme. Se on kiehtova ja merkityksellinen, kertomisen ja muistamisen arvoinen tarina.

Tarina ei ala siitä, että Jeesus syntyy. Hän ei synny yht’äkkiä, keskelle ei mitään. Hän syntyy juuri oikeaan paikkaan, juuri oikeaan aikaan – pitkän odottamisen jälkeen.

Tämän joulukalenterin luukuissa jaan palasia ennustuksista ja lupauksista tuhansien vuosien takaa ja välähdyksiä niiden toteutumisesta.

Tarina on valtavan iso ja syvä, enkä kuvittele, että siitä paljoakaan saan mahdutettua näihin murusiin. Mutta ehkäpä, jotain ajatuksen kipinöitä pystyisin välittämään. Olipa tarina sinulle jo tuttu tai uusi, ja huolimatta siitä onnistunko kömpelösti tai välillä sujuvammin, toivon, että voit saada luukuista matkaasi palasia, jotka herättävät ajatuksia ja toivoa.

 Välillä pika kelaan tarinaa – välillä zoomaan.  Välillä luukku on lyhyt – välillä pidempi.

Huomenna alkaa suuri syvä tarina!

Tervetuloa mukaan seuramaan joulukalenteria osoitteessa www.palojamatkalta.fi tai lyhyempiä otoksia luukuista Instagramissa @palojamatkalta!

Suurempi

“Älkää olko mistään huolissanne”, sanot. Et sano sitä siksi, ettei huolenaiheita olisi. Sanot sen, koska olet niitä suurempi.
Sanot myös, että meidän tulisi murehtimisen sijaan kertoa murheemme Sinulle
rukoillen, pyytäen

ja kiittäen.

Silloin rauhasi, lähes huomaatatta, liikkuu ohi ymmärryksen ja tekee kotia sisimpäämme.

(Taustalla Filip. 4:6-7)