Miten pysytään?

Päätin aiemman kirjoituksen hedelmän kantamisesta kysymykseen, mitä tarkoittaa käytännössä, että pysymme Jeesuksessa kuin oksa puussa? Jos hedelmän kantaminen on luonnollista, kunhan pysymme puussa, miten teemme sen?

Vuorenhuippuhetkillä on helppo hymyillä, mutta entäpä kaikki ne lukuisat askeleet vuorenhuippujen välillä laaksoissa? Jeesus haluaa, että pysymme hänessä hyvinä ja huonoina päivinä, läpimurtojen ja ilmestysten välissä arjen toissaessa itseään harmaana. Hän haluaa, että iltojen pimentyessäkin, juurrumme syvemmälle hänen rakkauteensa ja saamme juoda puun juurinestettä.

Jeesus haluaa, että pysymme hänen rakastaminaan joka päivä ja hänen puoleltaan rakkaus ja armo on auki, mutta mihin päin me olemme kääntyneinä? Mistä haemme lohdutusta ja turvaa?

Pysyminen on muistamista.
Pysyminen on kääntymistä ja uskomista.
Pysyminen on vastaanottamista.
Pysyminen on yhteyttä.
Pysyminen on rakkautta.
Pysyminen on kuuliaisuutta.
Pysyminen on uskollisuutta vähässä.
Pysyminen on kiittämistä.
Pysyminen on luottamista.

Jeesus vastasi itse kysymykseen: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” Joh 15:4 & “Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysynyt hänen rakkaudessaan” Joh 15:10

Mitä oliva Jeesuksen merkittävimmät käskyt?

  • »Opettaja, mikä on lain suurin käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.» Matt. 22:36‭-‬40
    -Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» Matt. 28:18‭-‬20

Menkää, Jumalan rakkauden täyttäminä, rakastaen ja tehkää Jeesuksen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla noudattamaan, mitä Jeesus opetti. Ja katso!

Se on paradoksi.
Mene ja tee
ja näe,
Hän tekee.

Kaunis visio elämälle

“Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. »Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15:4‭-‬5

Näin Jeesus opetti viimeisissä opetuksissaan, viimeisellä aterialla, opetuslapsilleen. Tämä on jotain todella tärkeää.

Jumala tahtoo, että kannamme elämässämme hyvää hedelmää. Se on armoa täynnä oleva kutsu. Se ei ole niinkään vaatimus, vaan

kaunis visio elämällämme.

Galatalaiskirjeessä luetellasn Hengen hedelmiä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Kirje galatalaisille 5:22‭-‬23 )

Kuulostaa hyvältä, eikö?
.
.
.
Mutta jos tutkiskelee itseään rehellisesti, voinee todeta, että nämä hedelmät eivät kuulosta kuitenkaan jokapäivä kovin realistilta. Hyvinä päivinä ehkä, mutta ei väsyneenä ja paineen alla.

Niinpä jatkan muutaman ajatuksen hedelmän kantamisesta:

  • Emme itse pysty saamaan aikaan hedelmää. Emme ainakaan sellaista joka pysyy. Oleellista on, että pysymme kiinni viinipuussa, Jeesuksessa ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtä elämässämme ja sisimmässämme. Annamme kuin puun juurinesteen ravita itseämme. Silloin kannamme hedelmää. Se on kuin lupaus.

  • Hedelmän kasvaminen ja kypsyvinen vie kuitenkin aikaa. Siihen tarvittaisiin kärsivällisyyttä, joka kasvaakin vasta matkan varrella. Hedelmän kantaminen on prosessi, oikeastaan elämänmittainen prosessi Jeesuksen lähellä.

  • Kolmanneksi huomioksi, meillä on elämässä eri aikakausia. Joskus on aika kukkia, joskus kantaa hedelmää, ja joskus levätä. Joskus puutarhuri jopa karsii oksia, jotta oksa voisi kantaa vielä enemmän hedelmää. Joka aikakaudessa hedelmä ei toisin sanoen välttämättä näy ulospäin, mutta, jos pysymme puussa, kannamme lopulta hedelmää. Mikä ihana lupaus & kaunis visio elämälle.

Nyt kysymykseksi ehkä herää, mitä tämä “pysyminen” käytännössä on. Erittäin hyvä kysymys, mutta se on oma kirjoituksensa se.

Hyvää elokuuta!

Välipysäkki

Blogin kirjoittaminen on ollut
omanlainen matkansa,
jossa olen jakanut
paloja ~ pieces & burns ~
elämän makuiselta matkalta.

Aluksi kirjoitin enemmän prosesseista, jotka heräsivät itsessäni vanhemmaksi kasvamisen myötä. Osan kirjoituksista olen jakanut blogissa.

Viime vuosien prosessit,
uupumus vaiheetkin,
on vienyt minut
tutustumaan paremmin itseeni,
&
tutustumaan enemmän Jumalaan.

Prosessit ovat kuljettaneet minua
syvemmälle
.
.
.
elävien vesien äärelle.

Niistä haluaisin kirjoittaa,
jakaa löytöjä lähteestä,
Jumalan elävästä sanasta.

Yksi sydämeni palo on ollut jakaa löytöjä ja rohkaisua Raamatusta. Sitä olen tehnytkin ja sitä on ollut puoliksi vaikea sanoa ääneen, sillä se ei ole kaikkein muodikkain asia ajassamme, heh heh, mutta olkoot se osa todistustani.😅 niinpä tässä sanon, tätä on Paloja matkalta juuri nyt.
.
.
.
Minulla on ollut jano ja nälkä, – se jo on armoa

& olen saanut juoda ja syödä,
kasvaa ja vahvistua,
tavata rohkaisevia siskoja ja veljiä,
saada armon ja rohkeuden
astua eteenpäin,
tulla näkyviin paloineni löytää paikkaani palvella

Matka jatkuu eteenpäin ja paloja siitä välittynee välillä tänne blogiinkin.

Jumala tekee kauniita asioita yhä tänään. Hänelle kuuluu kiitos ja kunnia!

“Give thanks to the Lord, for he is good. His love endures forever.”
Psalms 136:1

Toivontäyteistä ja virkistävää kesää sinulle!

Rakastettu ja lähetetty

Ihmisen syvä kaipuu
olla rakastettu
kuulua yhteyteen
olla tarkoitusta varten

että elämällämme olisi tarkoitus
merkitystä
väliä
tehtävä
oma paikka

Sitä kaikkea saamme olla
– Jeesuksen ansiosta

Hänessä identiteettimme saa olla
anteeksisaaneita, rakastettuja,
ja tarkoitusta varten.

Mitä jos jostain sieltä löytyy ikuinen onni?

Yhteydessä, rakastettuina ja lähetettyinä.

“Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”
Kirje efesolaisille 2:10

Tarinoiden tarinan palojen yhdistelyä

Sain sysäyksen tehdä tällaisen Tarinoiden tarinan helluntai-edition aiempaan joulukalenteriprojektin tyyliin.

Raamattua lukiessa olen alkanut vakuuttuman enemmän ja enemmän, että palasista muodostuu kaunis ja yhtenäinen kokonaiskuva, “Tarinoiden tarina”. Se on tietysti pajon enemmän kuin pelkkä tarina, mutta se on myös kaunis ja valloittava tarina. Tutustumisen arvoinen. Okei, oletko mukana päivän palojen yhdistelemisessä? Katsotaan mitä paloja meillä on:

Kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla helluntai – mitä se olikaan!?

Aika moni varmasti muistaa, että silloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen opetuslasten päälle ja suuri väkijoukko kuuli heidän julistavan erikielillä Jumalan suuria tekoja. (Apt 2:11).

Kaikki ei kuitenkaan välttämättä muista/tiedä, että helluntaita vietettiin jo vanhan testamentin aikaan. Se oli yksi juutalaisten suurista juhlista*, ja siksi Jerusalemissa olikin tuolloin paljon ihmisiä eri kansojen keskuudesta. Sen ymmärtäminen, auttaa palojen yhdistämisessä. Itse vielä hetki sitten, muistin hyvin sumuisesti epäröiden, mikä juttu helluntai vanhassa testamentissa olikaan, mutta tällä viikolla yhtä kirjaa* lukiessä, se kolahti ja tuntui, että palanen loksahti paikalleen. It made sense! Ihmettelin myös, miten en ollut aiemmin tätä nähnyt näin selvästi. Siitä kumpusi palo, jakaa tästä oivalluksesta. Elikkä mistä helluntainjuhlassa oli alunperin kyse ja miten vanhat ja uudet palaset liittyvät toisiinsa…Tarkennuksena vielä, että tätä syvää kokonaisuutta en yritäkkään kokonaan avata, mutta tässä pieni pintaraapaisu.

Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentekoste, mikä tarkoittaa suomeksi “viideskymmenes”*. Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisestä. Nämä kaksi juhlaa/tapahtumaa pääsiäinen & helluntai liittyvät toisiinsa!

Vanhantestamentin vastike helluntaille on hepreaksi shavuot* (suomeksi viikot) ja juhlan nimi suomeksi on viikkojuhla. Sitä vietetään 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen, sapatinjälkeisenä päivänä, eli sunnuntaina.

Ensimmäisenä pääsiäisenä israelilaiset pääsivät vapaaksi Egyptin orjuudesta. He pääsivät vapaaksi jostain, mutta olivat kuin hukassa, harhailemassa erämaassa. He vaelsivat erämaassa kunnes tulivat Sinain vuorelle.

Siellä Jumala kohtasi 50 päivää orjuudesta vapautumisen (a.k.a. pääsiäisen) jälkeen Mooseksen ja antoi israelilaisille 10 käskyä ja “Toran” eli lain tai kyseinen sana voidaan kääntää myös “Jumalan opetuksen”*, “Jumalan sanan” ja vahvisti liiton heidän kanssaan. He saivat kansana ikäänkuin suuntaviivat ja identiteetin.

Pääsiäinen – viikkojuhla/helluntai on matka orjuudesta vapaaksi, ei vain erämaahan harhailemaan, vaan kohti Jumalan tuntemista.

Uudentestamentin pääsiäisenä, Kristus kumosi ristillä velkakirjan, joka meillä kaikilla oli Jumalan edessä, päästi meidät vapaaksi pahan vallasta ja synnin orjuudesta. Pitkäperjantain ja ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset vaelsivat kuitenkin kuin ilman selkeää suuntaa ja voimaa, kunnes tuli aika kokoontua juutalaiseen tapaan muistamaan “Toran” saamisen muistojuhlaa, 50 päivää pääsiäisestä. Silloin kuului humahdus. He saivat luvatun Pyhän hengen. Jumala antoi Jeesuksen opetuslapsille sydämeen asti menevän opetuksensa ja vahvisti uuden liiton.

Jeremiea oli profetoinut jo satoja vuosia ennen tätä:

” »Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. »Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»
Jeremian kirja 31:31‭-‬34

Pyhällä Hengellä täyttyneinä opetuslapset saivat kirkastuneen suunnan ja identiteetin, voiman todistaa Jeesuksesta aina maan ääriin asti (Apt 1:8).

Take away:
Pääsiänen ja helluntai liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ne ovat yhden ja saman asian eri päät: Vapautta pahan vallasta kohti Jumalan tuntemista ja hyviä tarkoituksia.

Mitä Pyhän Hengen todellisuus tarkoittaa käytänössä tänään? Tässä muutama poiminta (listaa voisi jatkaa pitkästi):

  • Pyhä Henki, Puolustaja johdattaa totuuteen (Joh 16:13)
  • Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen (Joh 16:14)
  • Pyhä Henki antaa kykyjä, lahjoja, armolahjoja ja voiman vaikutuksia yhteiseksi hyödyksi (1.Kor12:7)
  • Hengen saadessa ohjata, lihan sijaan, Henki kasvattaa ihmisessä hengen hedelmiä, joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:16,22-23)
  • Antaa uuden sydämen kivisydämen tilalle, joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan (Hes. 36:26-27 & ~ Jer 31:31-34)
  • Pyhä Henki antaa voiman todistaa Jeesuksesta aina maan ääriin asti (Apt. 1:8)
  • Pyhä Henki on sinetinä lunastuksen päivää varten (ef 1:13-14, Ef. 4:30)
  • Henki luo ykseyttä (Ef. 4:3)
  • Pyhä henki teissä on “Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol 1:27)
  • Pyhä Henki antaa meille lapseuden hengen ja oikeuden huutaa Jumalalle Abba! Isä! (Room. 8:15)

Mieletön juttu kaikenkaikkiaan!

*Lähde: Tid för Gud, G. Larsson 2016

Rauhaa ja iloa epävarmuuksien keskellä

Olen saanut joskus tällaisen kysymyksen: mistä tietää, että taivas on totta.
Joskus kysyjä olen ollut minä itse.

Olen aavistanut, tunnustellut tällaista vastauksen reunaa:

Siitä tietää,
että Jumalan valtakunta
on totta,
että se on jollaintavalla
jo nyt täällä.

Se on jännite “jo nyt” ja
“ei vielä kokonaan” välillä.

Jeesus julisti, “kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt 24:17). Monet Jeesuksen lähellä elävistä saivat nähdä sen käsin kosketeltavasti. Monet ovat saaneet sen nähdä ja elää sen todeksi sen jälkeenkin.

Mitä ajattelet sanasta taivas, Jumalan valtakunta tai ikuinen elämä? Aikamäärettä vai laatua? Tämä kysymyksen ohjaili ajatuksiini John Mark Comer podcastissaan. Hän palautti mieleen myös rakkaan jakeen. Katsotaan, mitä Jeesus sanoi ikuisesta elämästä:

“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:3

Ikuinen elämä on Jumalan tuntemista.
Se ei tarkoita pelkkää tietämistä, vaan tuntemista,
niin kuin tunnetaan puoliso tai paras ystävä.

Voimme aloittaa
tai jatkaa
tutustumista
jo tänään.

Miten? Konstit ovat simppelit ja vanhat, mutta dynamiittiset:

rukous, Raamattu, yhteys toisten Jeesuksen seuraajien kanssa ja leivänmurtaminen. Niiden kautta opimme tuntemaan Hänet ja saamme kokea jo nyt maistiaisia taivaasta, Jumalan läsnäolosta. Se maistuu toivolle, rauhalle ja ilolle. Tämä aarre on meillä saviastioissa, joten toki myös saviastioiden makua on mukana, mutta sen ei kannata antaa liikaa hämätä.

Jumalan valtakunta,
rauha ja ilo,
on lähellä tänäänkin.
.
.
.
“Jumalan valtakunta …[on]
vanhurskautta, rauhaa ja iloa,
jotka Pyhä Henki antaa”
Kirje roomalaisille 14:17

“Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:12

Joulukalenteri: Luukku 1 – Odotuksen aika

Tästä alkaa Paloja matkalta blogin joulukalenteri. Tervetuloa mukaan!

Muutama päivä sitten oli 1. adventti ja alkoi odotuksen aika. Luukkujen availu on mukavaa odotellessa. Mitä sinä odotat eniten joulussa? Ehkä hengähdystaukoa arjesta, yhdessäoloa, tunnelmaa, makuja, tuoksuja, lahjoja, muistoja, rauhaa.

Tässä joulukalenterissa minulla on tarkoitus hahmotella odotuksen ääriviivoja. Fokukseni ei kuitenkaan ole tonttujen tai muiden hassun hauskojen jouluperinteiden ja tunnelmien odottelussa, vaikka se kaikki mukavaa onkin. Tässä joulukalenterissa haluaisin maalata sanoilla odotuksen aikaa syvemmillä kerroksilla, nimittäin odotuksen aikaa ennen ajan laskun alkua, ennen Jeesuksen ihmeellistä syntymistä, jota jouluna muistelemme. Se on kiehtova ja merkityksellinen, kertomisen ja muistamisen arvoinen tarina.

Tarina ei ala siitä, että Jeesus syntyy. Hän ei synny yht’äkkiä, keskelle ei mitään. Hän syntyy juuri oikeaan paikkaan, juuri oikeaan aikaan – pitkän odottamisen jälkeen.

Tämän joulukalenterin luukuissa jaan palasia ennustuksista ja lupauksista tuhansien vuosien takaa ja välähdyksiä niiden toteutumisesta.

Tarina on valtavan iso ja syvä, enkä kuvittele, että siitä paljoakaan saan mahdutettua näihin murusiin. Mutta ehkäpä, jotain ajatuksen kipinöitä pystyisin välittämään. Olipa tarina sinulle jo tuttu tai uusi, ja huolimatta siitä onnistunko kömpelösti tai välillä sujuvammin, toivon, että voit saada luukuista matkaasi palasia, jotka herättävät ajatuksia ja toivoa.

 Välillä pika kelaan tarinaa – välillä zoomaan.  Välillä luukku on lyhyt – välillä pidempi.

Huomenna alkaa suuri syvä tarina!

Tervetuloa mukaan seuramaan joulukalenteria!

Suurempi

“Älkää olko mistään huolissanne”, sanot. Et sano sitä siksi, ettei huolenaiheita olisi. Sanot sen, koska olet niitä suurempi.
Sanot myös, että meidän tulisi murehtimisen sijaan kertoa murheemme Sinulle
rukoillen, pyytäen

ja kiittäen.

Silloin rauhasi, lähes huomaatatta, liikkuu ohi ymmärryksen ja tekee kotia sisimpäämme.

(Taustalla Filip. 4:6-7)

Tilaa

Talvi tekee tilaa kevään tulla.

Kevät julistaa kovaan ääneen. Jää sulaa. Harmaaseen puhkeaa väripilkkuja. Uutta elämää syntyy kohisten. Valo lisääntyy. Valo paljastaa.

Meillä vauvan iltaitkut on vaihtuneet levolliseen uneen. Imetys sujuu ja linnut laulavat. Paljon hyvää nään ja olen kiitollinen. Samaan aikaan taidan siltikin olla väsynyt. Onhan tämä samaanaikaan ihanaa ja intensiivistä. Jotenkin tämä elämänvaihe herkistää ja vie tutkailemaan sielun sopukoita. Vanhoja solmuja katsellessa turhautumisen kyyneleet nousevat silmiin. Lasken solmut, mytyt, haavani, piilotetut sirpaleet lempeisiin käsiin. Käsiin, jotka kantavat, parantavat, hoitavat, rakastavat, luovat uutta.

Vanha tekee tilaa uuden tulla.

Innosta hehkuvia sydämiä

Hyvää pääsiäistä!

Hän on ylösnoussut!
Hän on voittanut kuoleman!

Maailman paras uutinen meille kaikillle, jotka eletään täällä kuoleman varjon maassa.

Jeesuksen hauta oli tyhjä.
Se oli käsittämätön tosiasia.
Sille oli selitys ja sille piti keksiä selityksiä.

Oli niitä, jotka sanoivat nähneensä Jeesuksen ylösnousseena, oli innosta hehkuvia sydämiä ja oli niitä, jotka epäilivät.

Minulle yksi vahvin ylösnousemuksen todiste on muutos opetuslapsissa. Pitkäperjantain jälkeen heidän hämmennys, suru ja pettymys oli varmaankin vertaansa vailla.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen. Heidän suru ja pelko vaihtui iloon ja rohkeuteen.

Kaksi opetuslasta Jeesus kohtasi Emmauksen tiellä. Tämä on hieno kohta:

” Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»
Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:31‭-‬32

Jeesuksen kohtaaminen saa sydämen hehkumaan innosta. 💛