Luukku 14 – Luvattu lohdutus

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

David sai unelman rakentaa Jumalalle temppelin. Asuihan hän itse hienossa linnassa ja liitonarkku pelkässä teltassa. Jumalalla oli kuitenkin pitkät perustelut, miksi hän ei tarvinnut temppeliä (2. Sam 7). Lopulta kuitenkin hän sanoo, että Davidin poika saa rakentaa hänelle temppelin. Salolomo (1. Kuninkaiden kirja) rakensikin loisteliaan temppelin Jerusalemiin, jossa oli samat elementit kuin ilmestysmajassa (esipiha, Pyhä, Kaikkeinpyhin ja liitonarkku).

Salomonin temppeli tuhoutui vuonna ~ 586 eKr Babylonian valloittaessa Jerusalemin. 70 vuoden pakkosiirrossa elämisen jälkeen israelilaiset pääsivät palaamaan Jerusalemiin ja toinen temppeli rakennettiin vanhan tilalle. (Esran, Nehemian, Haggain & Sakarjan kirjat). Toinen temppeli ei ollut inhimillisesti katsottuna ensimmäisen veroinen, mutta Haggai profetoi, että tämän toisen temppelin kunnia tulisi olemaan ensimmäistä suurempi (Haggai 2:9). Monet raamatun tutkijat näkevät, että kohdalla tarkoitetaan mahdollisesti sitä, kun muutaman vuosisata temppelin valmistumisen jälkeen Jeesus vieraili tuossa temppelissä ,useita kertoja. (Toinen temppeli tuhoutui 70 jKr roomalaisten hyökäyksessä.)

Jeesuksen ollessa aivan pieni vauva Maria ja Joosef toivat hänet tuohon temppeliin:

“Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”
Evankeliumi Luukkaan mukaan 2:25‭-‬32

(Voit halutessasi lukea esim. Jesaja 42:6 ja 49:6)

Luukku 13 – Yhtä minä pyydän

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Luvatussa maassa kansan hallitsijoina toimi aluksi tuomarit. Kelailemme tarinaa vähän matkaa… Ehkä muistat tarinan Gideonista, Simsonista, Samuelista tai Ruutista. Ne ovat kaikki tuolta ajalta.
Sitten kansa alkoi haluta itselleen kuningasta. Vaikka tarkoitus olisi ollut että Jumala olisi ollut israelilaisten kuningas, Jumala suostui tähän, varoitusten kera.(1. Sam 8). Ensimmäinen kuningas oli Saul, ja toinen kuningas Daavid. Hidastetaan Daavidin kohdalla…silloin ollaan aikajanalla n. 1000 eKr.

Mitä Davidin elämässä ja aikana tapahtui voi lukea 1. Samuelin kirjasta luvusta 16 eteenpäin, 2. Samuelin kirjasta ja 1. Aikakirjasta, sen sijaan lukuisista psalmeissa voi lukea, mitä David ajatteli ja tunsi. Psalmit sisältävät myös paljon profetioita.

Samuel voiteli Davidin kuninkaaksi Saulin tietämättä , Jumalan ohjeesta Davidin ollessa nuori paimenpoika Betlehemissä.(1.Sam16). Saul jatkoi kuitenkin yhä kuninkaana. David taisteli Goljattia vastaan ja oli taitava soittamaan. Myöhemmin David joutui pakenenemaan Saulia henkensä kaupalla pitkän ajan. Lopulta tuli aika, jolloin Davidista tuli virallisesti kuningas. David on jäänyt muistiin taitavana soturina ja kunikaana sekä syvällisenä ylistäjänä. Daavidin lankeamus on jäänyt myös muistiin, niin kuin hänen katumuksesakin. David kirjoittaa psalmissa 27:

“Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela) Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: »Tunnustan syntini Herralle.» Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (sela)”
Psalmit 32:3‭-‬5

David sai anteeksi, mutta joutui kärsimään tekonsa seurauksista karvaasti omissa perhesuhteissaan. Jumala totesi Davidista kuitenkin, että David oli hänen “mielensä mukainen mies” tai “man after Gods own heart”.

Yksi asia oli Davidille suurin kaipuu:

“Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta (/suloisuutta /kauneutta / engl. gaze upon His beauty) hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.”
Psalmit 27:4

David sai Jumalalta merkittävän messiaanisen lupauksen. Jumala lupasi, että hän vahvistaa Daavidin jälkeläisen kuninkuuden ikuisiksi ajoiksi.(2. Sam 7 & Apt 13:23) Davidin jälkeläisiä oli kuninkaana seuraavat ~400 vuotta, mutta sitten linja katkesi…kunnes tuli tuo lupauksen todellinen täyttäjä, Daavidin jälkeläinen, Jeesus, jonka kuninkuus pysyy ikuisesti.

P.s. Jos Ruutin tarina on sinulle tuttu, niin saattaa ilahduttaa yksityiskohta, että oli Ruut Davidin isomummu. ❤ (1. Aik. 2:12-14 & Matt 1:5)

Luukku 12 – Rohkea ja luja

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Tarinoiden tarinassa edetän tänään kohti toista lupausta. Set up rakentuu, mutta monta “lessons to learn” hetkeä olisi vielä edessä.

Parin vuoden jälkeen israelilaiset jatkoivat matkaa Siinain vuorelta kohti luvattua maata. He lähettävät 12 miestä vakoilemaan maata. Kun vakoojat palasivat, 10 sanovat suunnilleen käytännössä, että me ollaan hävitty tää peli. He kertoivat, että tuon maan asukaat oli osa kookkaita kuin jättiläiset ja että “tunsimme itsemme heinäsirkoiksi heidän edessään”. Näin he levittivät kansaan tappiomielialan. Kansa alkoi taas valittaa, että paras olisi ollut kuolla Egyptissä, tai erämaassa, mutta ei mennä tuonne. Joukossa oli kaksi, jotka näkevät todellisuutta eritavalla, joilla oli “eri henki”, Kaleb ja Joosua. He yrittivät rohkaista kansaa sanoen, että se maa on ihana ja että, “jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille”. He näkivät uskon silmin. Muut kuitenkin olivat unohtaneet, miten Jumala oli auttanut heitä ihmeellisesti ja uskollisesti aiemminkin matkalla. (4. Moos 13)

Jumala vihastui niin paljon heidän epäuskoon ja valituksiiin (joita hypimme paljon ohi), kaikesta Jumalan tekemistä ihmeistä ja huolenpidosta huolimatta, että hän käski heidän kääntyä takaisi erämaahan ja vaeltaa siellä kunnes 40 vuotta on kulunut ja tuo epäuskoinensukupolvi olisi kuollut. Heidän lapsensa tulisivat pääsemään luvattuun maahan sekä Kaleb ja Joosua, mutta ei muut. Mooseskin sai saman rangaistuksen. Mooseskaan ei päässyt luvattuun maahan, hän sai ainoastaan nähdä sen.

Tosin kauan kauan myöhemmin Jeesuksen viedessä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen “kirkastusvuorelle” seisoi siellä yht’äkkiä Mooses ja Elia juttelemassa Jeesuksen kanssa. (Mark 9:2-9). Joten, vaikka Mooses ei päässyt luvattuun maahan tässä ajassa, pääsi hän sinne kuitenkin lopulta.

40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen Jumala sanoi ennen luvattuun maahan menemistä:
“Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa.”
Viides Mooseksen kirja 9:5‭-‬6

40 erämaassa vaeltelun vuoden jälkeen Israelilaiset menivät ja saivat luvatun maan haltuunsa palapalalta Joosuan johdolla ja Jumalan avulla, armosta. Joosuan kirjan luvussa 1 Jumala sanoo Joosualle kolme kertaa “ole rohkea ja luja”…”ole vain rohkea ja luja”….

“»Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’»”
Joosuan kirja 1:9

Ja niin he saivat maan ja kansa asettui asumaan heimoittain maan eri osiin. Juudaan heimo asettui mm. Beetlehemin seuduille. (Joosuan kirja)

Nyt kaksi lupausta Abrahamin saamasta kolmesta lupauksesta (ks. luukku 3) oli täyttynyt ja Jumalan ihmeellinen suunnitelma siunata kaikkia kansoja oli täyttymässä. Kokomaailmalle tulevaa siunausta jäämme tarinassa vielä odottamaan.

Loppuun vielä rukous:

»Minä uskon! Auta minua epäuskossani!»
Evankeliumi Markuksen mukaan 9:24

Luukku 11 – Telttailua vuorella

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi!

Erämaassa kulkiessa he tulivat parin kuukauden jälkeen Siinain vuorelle. Siis sinne, missä Jumala oli ilmestynyt Moosekselle palavassa pensaassa (ks. luukku 7). Nyt Jumala käski Mooseksen tulla ylös vuorelle ja Jumala ilmestyi Moosekselle.

Siinain vuoren läheisyydessä vietetään aikaa Tarinoiden tarinassa noin kaksi vuotta ja se tarkoittaa teksteissä 2 Moos.19 luvustaa aina 4 Moos. 10 asti. Painakaamme hieman kelausnappia, jotta ehditään jouluksi Betlehemiin! Siinailla tapahtui kuitenkin jälleen keskeisiä asioita, joten koitan poimia sieltä pääpointit, vaikka monia mielenkiintoisia kohtia hyppäämme yli.

Siinain vuorella Jumala antoi Moosekselle 10 käskyn kivitaulut ja teki liiton Mooseksen ja israelilaisten kanssa. Jumala antoi lisäksi pitkän listan säädöksiä eli lain, ohjeet ilmestysmajaan ja urhikäytäntöihin.

Tehdään pieni pintaraapaisu näihin, mitä kaksi viimeistä tarkoittivat…

Uhrisäädökset: en ole aiheen asiantuntija, mutta, mitä tästä käsitän lukemani perusteella on, että Jumala antoi keinon / sijaisuhrin, jonka avulla syntinen ihminen pystyi lähestymään pyhää Jumalaa kuolematta ja toisaalta nämä eläinuhrit olivat esikuvia lopullisesta uhrista meidän sijastamme, Kristuksesta. Johannes Kastaja sanoi, Jeesuksen nähdessää: “katso Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh 1:29).

Ilmestysmaja:
Jumala antoi Moosekselle käskyn ja ohjeet rakentaa telttamajan eli “ilmestysmajan”, niin hän asuisi kansan keskuudessa (2. Moos.25:8). Ilmestysmaja koostui kolmesta pääosasta esipihasta, “Pyhästä”, sekä “Kaikkeinpyyhimmästä”. Sisin osa oli nimeltä “Kaikkeinpyhin” ja siellä oli Jumalan läsnäolo. Väliverho erotti Kaikkeinpyhimmän Pyhästä. Kaikkeinpyhimpään sai mennä ainoastaan ylipappi kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. Ylipapille oli tarkat ohjeet, miten hänen tulisi toimia (uhrisäädökset), ettei hän kuolisi Jumalan pyhyyden läsnäolossa. Kaikkeinpyhimmässä oli liitonarkku, jossa oli liiton todistuskappaleet: 10 käskyn kivitaulut, annos mannaa (ja mahdollisesti myös Mooseksen sauva, en löytänyt tarkkaa kohtaa). Arkun kantena oli kultainen kansi, jossa oli kaksi kerubi patsasta ja kantta sanottiin “armonistuimeksi”. Jumala oli luvannut Moosekselle, että “Arkun luona minä sinut kohtaan” 2. Moos 25:22

Ilmestysmajan kautta Jumala ikäänkuin asui kansan keskuudessa.

“Vaelluksensa aikana israelilaiset lähtivät liikkeelle aina silloin, kun pilvi kohosi pois telttamajan päältä, mutta jos pilvi ei kohonnut pois, he pysyivät paikoillaan, kunnes se taas kohosi. Koko vaelluksensa ajan kaikki israelilaiset näkivät Herran pilven päivisin telttamajan yllä, ja öisin pilvestä loisti tulinen hehku.”
Toinen Mooseksen kirja 40:36‭-‬38

Loppuun vielä mielenkiintoinen kohta telttamajaan liittyen jälleen Uuden testamentin puolelta:

“Sana tuli lihaksi ja asui** meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:14

**kohta voidaan kääntää “asusti majassa keskellämme” tai “asusti teltassaan keskellämme” (lähde: Sana elämään kommentaariraamattu)

Luukku 10 – Samaa vettä

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Ihmeen äärellä oli kaikilla helppo riemuita. Voit lukea myös, miten meren ylityksen jälkeen Mooseksen isosisko Mirjan, siis hän joka seurasi kaislavenettä Mooseksen ollessa vauva, johti kaikki naiset ylistämään Herraa (2. Moos 15:20-21).

Matka jatkui ja pikkuhiljaa innostus alkoi haihtumaan. Erämaassa tuli nälkä ja jano ja vaikka israelilaiset olivat saaneet nähdä valtavia ihmeitä, he silti alkoivat napista Moosesta ja Aaronia vastaan. Silloin Jumala lähetti heille mannaa taivaasta ja viiriäisiä syötäväksi (2. Moos 16) ja vähän myöhemmin Refidimissä Jumala käski Moosesta lyömään sauvalla kallioon ja niin kalliosta alkoi virrata vettä.(2. Moos 17)

Paavali kirjoittaa korinttilaisille israelilaisten vaelluksesta meren läpi ja pilvipatsaan johdattamana erämaassa, että he:
“joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.”
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 10:4

Sanon vain, että ohoh! Ravisuttaa omiakin ajatuksia, mutta antaa mielenkiintoista perspektiiviä: Hän, joka on meidän kanssa tänään, on tosiaan sama kuin hän, joka kulki israelilaisten kanssa erämaassa.

Tuota samaa hengellistä vettä on tarjolla tänäänkin:

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: »Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.»
Evankeliumi Johanneksen mukaan 7:37‭-‬38


Niin kuin kirjoituksissa sanotaan…mihin Jeesus viittasi? Esim. Jesaja 44:3-4. (Löysin kohdan kommentaariraamatun avulla.)

Luukku 9 – Umpikujassa

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Israelilaiset lähtivät matkaan.

“Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään,”2. Moos. 13:21

Sitten he tulivat Kaislameren rannalle ja huomasivat että faraon joukot olivat lähteneet heidän perään. Kuunnellaan millaisia ajatuksia israelilaisilla oli tuossa hetkessä:

“Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin, huusivat apua Herralta ja sanoivat Moosekselle: »Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä? Mehän sanoimme sinulle jo siellä: ’Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.’ Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!» Mutta Mooses sanoi kansalle: »Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!»”
Toinen Mooseksen kirja 14:10‭-‬14

Valituksesta ja epäuskosta päätellen moni israelilaisista ei olisi edes halunnut lähteä Egyptistä. Jumalan lupaukset kuulostivat varmaankin liian uskomattomilta ja olihan orjana oleminen jo tuttua. Mutta he lähtivät ja matkalla kerta toisensa jälkeen he saivat nähdä, miten Jumala uskollisesti auttoi heitä eteenpäin. Silloinkin kun edessä oli meri ja takana faaraon joukot, siis totaalinen umpikuja. Jumala avasi israelilaisille tien meren lävitse niin, että he saivat kävellä meren läpi kuivin jaloin vesipatsaat oikealla ja vasemmalla puolellaan. Kun israelilaiset olivat päässeet toiselle rannalle vedet palasivat ja peittivät koko faraon sotajoukon.

“Israel näki suuren voiman (kirjaimellisesti “käden”*), jota Herra oli käyttänyt” 2. Moos 14:31

Ja niinpä Mooses ja israelilaiset puhkesivat laulamaan Jumalalle. “Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa, kuka on sinun vertaisiesi, sinä pyhyydessäsi majesteettinen, sinä ylistettavissä teoissa pelottava, sinä ihmeitten tekijä! …Sinä johdatit armossasi tätä kansaa, jonka lunastit. Sinä ohjasit sen voimallasi pyhille asuinsijoillesi” 2 Moos. 15:11,13

Jumala lunasti israelilaiset vapaiksi Egyptin orjuudesta ja johdatti heitä kohti luvattua maata. Egyptin ja luvatun maan välissä israelilaiset joutuivat kuitenkin harhailemaan erämaassa 40 vuotta. Tämän esikuvan mukaisesti Jumala lunastaa meidätkin vapaiksi, ei nyt Egyptin orjuudesta, mutta synnin orjuudesta ja johdattaa kohti todellista luvattua maata, taivasta. Nyt kuitenkin olemme yhä monella tapaa kuin erämaan välivaiheessa. Olemme tilassa “jo nyt, mutta ei vielä”. Olemme vapaita, mutta vaellus ei ole helppoa. Koettelemuksia on monella suunnalla, mutta niin kuin esikuvan mukaan Jumala oli israelilaisten kanssa erämaassa pilvi- ja tulipatsaassa ja piti heistä huolta, hän on luvannut olla myös meidän kanssamme, joka päivä (Matt. 28:20) ja pitää meistä huolta (1 Piet. 5:7)


Halutessasi voit lukea 2. Moos 14-15


* lähde kommentaariraamattu

Luukku 8 – Pass over

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Tämä päivän luukussa sukelletaan syvälle. Kyseessä on, ei niin helppo, mutta erittäin keskeinen tapahtumaketju Tarinoiden tarinassa.

Eilisessä luukussa jäimme Tarinassa kohtaan, jossa israelilaiset olivat olleet Egyptissä noin 400 vuotta (ajankohta on joko 1400-luvulla eKr tai 1200 luvulla eKr*). Israelilaiset olivat orjan asemassa ja oli tullut aika, jolloin Jumala vapauttaisi heidät. Viime luukussa nähtiin, miten Jumala kutsui Mooseksen suureen tehtävään. Tehtävään, joka oli ihmiselle mahdoton, mutta Jumalalle mahdollinen.

Niinpä Mooses marssi (tai mateli, en osaa sanoa varmaksi) Aaronin kanssa Faaraon eteen ja pyysi faaraota päästämään israelilaiset. Faarao ei tietenkään suostunut, vaan sen sijaan kovensi israelilaisten olosuhteita. Niinpä seurasi 10 vitsauksen näytös, jossa jokaisen vitsauksen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faaraon eteen ja pyysivät lupaa lähteä. Faarao ei antanut periksi ennen kuin kaikki kymmen vitsausta olivat tulleet. Sen jälkeen israelilaiset saivat lähteä.

Enne viimeistä vitsausta, Jumala sanoi Moosekselle, että tästä yöstä tulisi israelilaiselle yö, jota heidän tulisi muistaa ja viettää kaikkien sukupolvien ajan, sillä tänä yönä Jumala vapauttaisi israelilaiset Egyptin orjuudesta. Tämän juhlan nimi olisi pääsiäinen. Mooses antoi tarkat ohjeet, mitä kaikkien israelilaisten oli tehtävä. Heidän tuli teurastaa perhekuntineen (tai yhdessä naapurin kanssa) karista, jolta yhtään luuta ei saanut rikkoa, karitsan verta tuli sivellä talojensa ovenpieliin ja mennä sitten sisälle ja syödä karitsan liha (jne.). Kun viimeinen vitsaus tulisi keskiyöllä, se menisi niiden talojen ohi, joiden ovenpielissä olisi karitsan veri merkkinä. Yksi englaninkielen sana pääsiäiselle onkin “Pass over”. Mooses sai Jumalalta ohjeet, että tätä muistojuhlaa tulisi viettää sukupolvelta toiseen ja lasten kysyessä, mitä juhlameno tarkoittaa israelilaisten tulisi vastata:
“Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä. Hän löi egyptiläisiä vitsauksella, mutta säästi meidän kotimme.” 2. Moos 12:27*

Tuona yönä farao päästi israelilaiset lähtemään. Ja niin he lähtivät,”noin 600 000 jalkamiestä vaimoineen ja lapsineen” (2. Moos 12:37). Egyptistä lähteneen väkijoukon kokonaismäärän on arvioitu olleen noin kaksi miljoonaa*. Say whaat!? Ja lisäksi karja mukana.

Ensimmäisessä pääsiäisessä on syvä syvä esikuva myöhemmin tulevasta “Jumalan karitsasta”, joka kuoli ristillä juurikin juutaisten pääsiäisjuhlan aikaan. Tämän todellisen pääsiäisuhrin veri suojaa meitä tuon esikuvan mukaan Jumalan tuomiolta ja säästymme, tuomion kulkiessa ohitsemme. (Voit lukea esim. Room 8:1)

Jumalan valitsemalla omalla kansallaan israelilaisilla on hyvin erityinen tehtävä ja kutsumus. En osaa sitä täysin sanoittaa, mutta hahmotellen sanon, että Jumala ikään kuin piirtää israelin kansan historian avulla suurta kuvaa meidän kaikkien silmiemme eteen, sen lisäksi heidän kauttaan on tullut Raamatun ilmoitus ja vieläpä konkreettisesti Messias, joka tuli siunaukseksi kaikille kansoille.


Halutessasi voit lukea tämän luukun tapahtumista 2. Moos 5-13.


* Lähde: Nummela, L. Alkaen Mooseksesta – Jeesus jokaisessa vanhan testamentin kirjassa. Uusi Tie. (2008)

** Kommentaariraamattu

Luukku 7 – Lähetä joku muu

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Israelilaisilla sujui aluksi Egyptissä ihan ok. Joosefin kuoltua Egyptissä kuitenkin nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Uutta kuningasta huoletti israelilaiset, jotka lisääntyivät ja vahvistuivat. Kuningas laittoi Israelilaiset pakkotyöhön ja myöhemmin he joutuivat orjan asemaan. Aikaa kului. Eräs Farao koki israelilaisten lisääntymisen niin suurena uhkana, että hän antoi käskyn heittää kaikki israelilaisten poikalapset Niiliin. Siihen aikaan leeviläiselle israelilaiselle syntyi vauva, joka oli erityisen kaunis. Äiti piti lasta piilossa kolme kuukautta, mutta kun ei enää onnistunut piilottamaan, hän laski lapsen kaislaveneessä Niiliin. Vauvan isosisko jäi seuraamaan miten pikkuveljelle käy.
Faraon tytär sattui näkemään kaislaveneessä ajelehtivan vauvan ja otti hänet omaksi pojakseen ja antoi vauvalle nimeksi Mooses. Neuvokas isosisko sai neuvoteltua, että vauvan äiti sai vielä imettää vauvaa ja kun lapsi oli kasvanut, otti Faaraon tytär hänet omakseen.
Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi hän joutui erään välikohtauksen seurauksena pakenemaan Midian maaha. Siellä hän eli paimentolaisena, sai vaimon ja pojan.

“Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen.”
Toinen Mooseksen kirja 2:23‭-‬24

Kerran lampaita paimentaessa Mooses vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin* juurelle. Siellä Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, joka ei kuitenkaan palanut loppuun.

“Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: »Mooses, Mooses!» Mooses vastasi: »Tässä olen.» Herra sanoi: »Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.» Herra sanoi vielä: »Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.»” 2 Moos 3:4-6

“Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.» Mutta Mooses sanoi Jumalalle: »Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?» Jumala sanoi: »Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.» ” 2. Moos 3:9-12

Mene siis. Jumala lähetti Mooseksen, mutta Mooses vastusteli, “mikä minä olen menemään…” Jumala vastasi “Minä olen sinun kanssasi…”. Se on ratkaiseva tekijä.

“Mooses sanoi Jumalalle: »Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?» Jumala sanoi Moosekselle: »Minä olen se joka olen.» Hän sanoi vielä: »Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’»”
2. Moos. 3:13‭-‬14

Jumala esittelee puhuttelevan nimensä “Minä-olen”. Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan ennen ristiinnaulitsemista, Jeesus kysyi “ketä te etsitte”, johon miehet vastasivat “Jeesusta, sitä nasaretilaista”. Jeesus vastasi “Minä olen” ja vartijat kaatuivat (Joh 18:4-8). Sitten he nousivat ja kysyivät uudelleen ja vangitsivat Jeesuksen, mutta mikä puhutteleva välähdys.

Jumalan ja Mooseksen keskustelu jatkuu. Jumalaa kuvaa, mitä Mooseksen pitäisi tehdä, johon Mooses luettelee hyvien perustelujen saattelemana “minulla on hidas puhe ja kankea kieli” ja sanoo:

»Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.»
2 Moos. 4:13

Jumala vihastui Moosekselle, mutta lupasi Aaronin Moosekselle avuksi. Ja kyllähän Mooses lähti ja sai Aaronin tuekseen.

Israelilaiset olivat Egyptissä kaiken kaikkiaan noin 400 vuotta ja tuona aikana heistä oli kasvanut kansa (yksi kolmesta lupauksesta). Mooses sai Jumalalta tehtävän johdattaa Israelilaiset vapauteen Egyptin orjuudesta ja johdattaa heidät kohti luvattua maata.

Siitä huomenna lisää.


Mooseksen näistä vaiheista voit halutessasi lukea 2. Moos.1-4.


*Hoorebin vuori on kommentaariraamatun mukaan sama kuin Siinain vuori! Eli siis vuori, jolla Jumala myöhemmin antoi Moosekselle 10 käskyä ja lain.

Luukku 6 – Kun paha kääntyy hyväksi

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Tänään tullaan Tarinassa kokonaisjuonen kannalta käännekohtaa nimeltä Egypti. Jakobin 12 veljeksellä oli keskenään hankaluuksia. Veljet olivat erityisen ärsyyntyneitä yhdelle veljistä, Joosefille, joka näki kummallisia unia. Niinpä eräänä päivänä veljet heittivät Joosefin kaivoon ja myivät orjaksi Egyptiin. Isälleen veljet kertoivat villieläimen raadelleen Joosefin kuoliaaksi. Jaakob suri poikaansa pitkän aikaa.

Egyptissä Jumala oli kuitenkin Joosefin kanssa. Joosefin elämä Egyptissä on täynnä jännitystä ja Jumalan ihmeellistä apua. Lopulta Joosef oli ylentynyt Egyptin käskynhaltiaksi. Tulipa sitten aika, jolloin Egyptissä oli ruokaa (kiitos Josefin unenselitystaitojen), mutta Kanaaninmaassa nälänhätä. Silloin Jaakob lähetti Joosefin veljet ostamaan ruokaa Egyptistä. Egyptissä he kohtasivat veljensä Joosefin. He eivät aluksi tunnistaneet Joosefia, mutta Joosef tunnisti heidät. Tämä on huikea näytös, mutta liian pitkä joulukalenterin luukkuun.
Voit lukea tarkemmin tämän henkeä salpaavan draaman: 1. Moos 39-47.

Tässä pieni otos:

“Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: »Pois täältä kaikki!» Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: »Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?» Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään. Joosef sanoi veljilleen: »Tulkaa tänne minun luokseni.» He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: »Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. ” 1 Moos. 45:1‭-‬8

Lopputulos oli, että Joosef antoi veljilleen anteeksi ja Jaakob ja veljet perheineen muuttivat Egyptiin. Kanaaninmaasta lähtiessä Jumala vakuutti Jaakobille, että hän tekisi hänen jälkeläisistään suuren kansan Egyptissä ja toisi sitten takaisin lupaamaansa maahan.

Jaakobin kuoltua, veljet alkoivat pelkäämään Joosefia, jos heidän isän kuoltua hän kostaisikin veljien kamalan teon.
Josef kuitenkin vastasi:

“Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” 1 Moos. 50:20‭

Näistä sanoista voi nähdä esikuvaa Jeesuksesta, joka myös joutui kärsimään, että me monet saisimme elää.

Veljet olivat todella tarkoittaneet pahaa, mutta Jumala oli kääntänyt sen hyväksi. Jumala voi kääntää kamalia asioita joksikin hyväksi, mikä toivon näköala.


Voit halutessasi lukea koko Joosefin tarinan 1. Moos 37-50.


Loppuun toivotan vielä hyvää itsenäisyyspäivää!

Luukku 5 – Uusi nimi

Joulukalenterissa availlaan Jeesuksen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi

Eilisessä luukussa jäätiin Tarinassa siihen, että Jumalan Abrahamille antama siunaus ja lupaus (maasta, kansasta ja koko maailmalle tulevasta siunauksesta) oli siirtynyt Isakille ja sitten Jaakobille.

Siunaus ei kuitenkaan tarkoittanut Jaakobilla helppoa elämää, mutta sitä, että Jumala oli hänen kanssaan. Alun huijaamistemppujen jälkeen oli pakenemista, rakkaushuolia, todellista perhedraamaa, haasteita appiukon kanssa ja myöhemmin lukuisia ongelmia omien lasten kanssa.

Jakob oli pakomatkalla parikymmentä vuotta. Sinä aikana hänelle oli kasvanut suuri perhe ja paljon omaisuutta (ja lukuisia vastoinkäymisiä.)

Paluumatkalla kohtaamaan veljeään Jakob koki erikoisen tapauksen. Hän paini yöllä miehen kanssa, joka jollain tavalla oli itse Jumala. Jakob sanoi:” »Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.»” 1 Moos. 32:31

Jaakob jatkoi matkaa siunattuna, mutta lonkkaansa ontuen. Tämä salaperäinen mies sanoi, että Jakobin nimi olisi tästä lähtien Israel (nimi tarkoittaa “Jumala taistelee”).
Vielä vähän myöhemmin Jumala ilmesty uudelleen Jakobille, siunasi hänet ja sanoi:

” – Nimesi on Jaakob, mutta nyt saat uuden nimen: kutsuttakoon sinua Israeliksi. Niin hän sai nimekseen Israel.”
1 Moos. 35:10

Jos siis joskus olet miettinyt, mistä nimi “Israel” on peräisin, niin tuossa on vastaus. Jumala antoi sen nimen Jaakobille noin 4000 vuotta sitten. Jaakobin, eli siis Israelin 12 pojan jälkeläisistä muodostui ajan kuluessa Israelin 12 heimoa. Yksi Jaakobin pojista (ja myöhemmin heimoista) oli Juuda, jonka jälkeläisistä Jeesus syntyi vähän alle 2000 vuoden päästä Juudaan elämästä. (Ajatelkaa kuinka pitkät sukuselvitykset/sukuluettelot israelilaisilla on. Huh huh!)

The big story line: Abrahamille annetut siunaukset ja lupaukset siirtyivät eteenpäin -> Iisak -> Jakob/Israel -> Jakobin 12 pojan jälkeläiset eli Israelin 12 heimoa -> joista syntyy ajallaan Messias -> jonka kautta kaikki maailman kansat tulisivat saamaan siunauksen. (Voit haluta katsoa Efesolaiskirje 3:5‭-‬‬12)

En keksi nyt muuta lopetussanaa kuin, että ihmeelliset on Herran tiet!


Jakobista, Raakelista, Leeasta, “Jaakobinpainista” jne. voi halutessaan lukea 1 Moos 29-35. Jaakob esiintyy lisäksi ainekin Hoos 12:3-6, Matt 1:2 ja 22:32, Ap. t. 7:8-16, Room 9:11-13 ja Hepr. 11:9, 20-21