Välipysäkki

Blogin kirjoittaminen on ollut
omanlainen matkansa,
jossa olen jakanut
paloja ~ pieces & burns ~
elämän makuiselta matkalta.

Aluksi kirjoitin enemmän prosesseista, jotka heräsivät itsessäni vanhemmaksi kasvamisen myötä. Osan kirjoituksista olen jakanut blogissa.

Viime vuosien prosessit,
uupumus vaiheetkin,
on vienyt minut
tutustumaan paremmin itseeni,
&
tutustumaan enemmän Jumalaan.

Prosessit ovat kuljettaneet minua
syvemmälle
.
.
.
elävien vesien äärelle.

Niistä haluaisin kirjoittaa,
jakaa löytöjä lähteestä,
Jumalan elävästä sanasta.

Yksi sydämeni palo on ollut jakaa löytöjä ja rohkaisua Raamatusta. Sitä olen tehnytkin ja sitä on ollut puoliksi vaikea sanoa ääneen, sillä se ei ole kaikkein muodikkain asia ajassamme, heh heh, mutta olkoot se osa todistustani.😅 niinpä tässä sanon, tätä on Paloja matkalta juuri nyt.
.
.
.
Minulla on ollut jano ja nälkä, – se jo on armoa

& olen saanut juoda ja syödä,
kasvaa ja vahvistua,
tavata rohkaisevia siskoja ja veljiä,
saada armon ja rohkeuden
astua eteenpäin,
tulla näkyviin paloineni löytää paikkaani palvella

Matka jatkuu eteenpäin ja paloja siitä välittynee välillä tänne blogiinkin.

Jumala tekee kauniita asioita yhä tänään. Hänelle kuuluu kiitos ja kunnia!

“Give thanks to the Lord, for he is good. His love endures forever.”
Psalms 136:1

Toivontäyteistä ja virkistävää kesää sinulle!

Tarinoiden tarinan palojen yhdistelyä

Sain sysäyksen tehdä tällaisen Tarinoiden tarinan helluntai-edition aiempaan joulukalenteriprojektin tyyliin.

Raamattua lukiessa olen alkanut vakuuttuman enemmän ja enemmän, että palasista muodostuu kaunis ja yhtenäinen kokonaiskuva, “Tarinoiden tarina”. Se on tietysti pajon enemmän kuin pelkkä tarina, mutta se on myös kaunis ja valloittava tarina. Tutustumisen arvoinen. Okei, oletko mukana päivän palojen yhdistelemisessä? Katsotaan mitä paloja meillä on:

Kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla helluntai – mitä se olikaan!?

Aika moni varmasti muistaa, että silloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen opetuslasten päälle ja suuri väkijoukko kuuli heidän julistavan erikielillä Jumalan suuria tekoja. (Apt 2:11).

Kaikki ei kuitenkaan välttämättä muista/tiedä, että helluntaita vietettiin jo vanhan testamentin aikaan. Se oli yksi juutalaisten suurista juhlista*, ja siksi Jerusalemissa olikin tuolloin paljon ihmisiä eri kansojen keskuudesta. Sen ymmärtäminen, auttaa palojen yhdistämisessä. Itse vielä hetki sitten, muistin hyvin sumuisesti epäröiden, mikä juttu helluntai vanhassa testamentissa olikaan, mutta tällä viikolla yhtä kirjaa* lukiessä, se kolahti ja tuntui, että palanen loksahti paikalleen. It made sense! Ihmettelin myös, miten en ollut aiemmin tätä nähnyt näin selvästi. Siitä kumpusi palo, jakaa tästä oivalluksesta. Elikkä mistä helluntainjuhlassa oli alunperin kyse ja miten vanhat ja uudet palaset liittyvät toisiinsa…Tarkennuksena vielä, että tätä syvää kokonaisuutta en yritäkkään kokonaan avata, mutta tässä pieni pintaraapaisu.

Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentekoste, mikä tarkoittaa suomeksi “viideskymmenes”*. Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisestä. Nämä kaksi juhlaa/tapahtumaa pääsiäinen & helluntai liittyvät toisiinsa!

Vanhantestamentin vastike helluntaille on hepreaksi shavuot* (suomeksi viikot) ja juhlan nimi suomeksi on viikkojuhla. Sitä vietetään 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen, sapatinjälkeisenä päivänä, eli sunnuntaina.

Ensimmäisenä pääsiäisenä israelilaiset pääsivät vapaaksi Egyptin orjuudesta. He pääsivät vapaaksi jostain, mutta olivat kuin hukassa, harhailemassa erämaassa. He vaelsivat erämaassa kunnes tulivat Sinain vuorelle.

Siellä Jumala kohtasi 50 päivää orjuudesta vapautumisen (a.k.a. pääsiäisen) jälkeen Mooseksen ja antoi israelilaisille 10 käskyä ja “Toran” eli lain tai kyseinen sana voidaan kääntää myös “Jumalan opetuksen”*, “Jumalan sanan” ja vahvisti liiton heidän kanssaan. He saivat kansana ikäänkuin suuntaviivat ja identiteetin.

Pääsiäinen – viikkojuhla/helluntai on matka orjuudesta vapaaksi, ei vain erämaahan harhailemaan, vaan kohti Jumalan tuntemista.

Uudentestamentin pääsiäisenä, Kristus kumosi ristillä velkakirjan, joka meillä kaikilla oli Jumalan edessä, päästi meidät vapaaksi pahan vallasta ja synnin orjuudesta. Pitkäperjantain ja ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset vaelsivat kuitenkin kuin ilman selkeää suuntaa ja voimaa, kunnes tuli aika kokoontua juutalaiseen tapaan muistamaan “Toran” saamisen muistojuhlaa, 50 päivää pääsiäisestä. Silloin kuului humahdus. He saivat luvatun Pyhän hengen. Jumala antoi Jeesuksen opetuslapsille sydämeen asti menevän opetuksensa ja vahvisti uuden liiton.

Jeremiea oli profetoinut jo satoja vuosia ennen tätä:

” »Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. »Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»
Jeremian kirja 31:31‭-‬34

Pyhällä Hengellä täyttyneinä opetuslapset saivat kirkastuneen suunnan ja identiteetin, voiman todistaa Jeesuksesta aina maan ääriin asti (Apt 1:8).

Take away:
Pääsiänen ja helluntai liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ne ovat yhden ja saman asian eri päät: Vapautta pahan vallasta kohti Jumalan tuntemista ja hyviä tarkoituksia.

Mitä Pyhän Hengen todellisuus tarkoittaa käytänössä tänään? Tässä muutama poiminta (listaa voisi jatkaa pitkästi):

  • Pyhä Henki, Puolustaja johdattaa totuuteen (Joh 16:13)
  • Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen (Joh 16:14)
  • Pyhä Henki antaa kykyjä, lahjoja, armolahjoja ja voiman vaikutuksia yhteiseksi hyödyksi (1.Kor12:7)
  • Hengen saadessa ohjata, lihan sijaan, Henki kasvattaa ihmisessä hengen hedelmiä, joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:16,22-23)
  • Antaa uuden sydämen kivisydämen tilalle, joka haluaa elää Jumalan tahdon mukaan (Hes. 36:26-27 & ~ Jer 31:31-34)
  • Pyhä Henki antaa voiman todistaa Jeesuksesta aina maan ääriin asti (Apt. 1:8)
  • Pyhä Henki on sinetinä lunastuksen päivää varten (ef 1:13-14, Ef. 4:30)
  • Henki luo ykseyttä (Ef. 4:3)
  • Pyhä henki teissä on “Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol 1:27)
  • Pyhä Henki antaa meille lapseuden hengen ja oikeuden huutaa Jumalalle Abba! Isä! (Room. 8:15)

Mieletön juttu kaikenkaikkiaan!

*Lähde: Tid för Gud, G. Larsson 2016

Vastapainoa pelolle

Heräsin aamun
tällaisen viikon jälkeen,
jolloin maailma huojuu ja
oma pääni huojuu – koronasta

Heräsin
ja mielessäni pyöri sana
“fear management”

Kuinkakohan moni on tänään peloissaan, siitä mitä jo on ja mitä ehkä on tulossa. Kuinkahan moni tarvitsee rohkaisun sanoja…

Kukaan ei voi luvata, että mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi. Jeesus kuitenkin sanoi “älkää pelätkö”, vaikka mitä tapahtuisi.

Pelko on inhimillinen tunne
ja pelon saa sanoa ääneen,
mutta samaan aikaan,
meidän ei tule antaa pelolle liikaa valtaa.

Pelkoa ei kannata ruokkia. En tarkoita, että meidän tarvitsisi laittaa pää pensaaseekaan. Tottakai, pitää lukea uutiset ja olla perillä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta ei kannta jäädä liikaa mässäilemään pelottavilla spekuloinneilla.

Uutisten lukeminen tarvitsee tällaisina aikoina vastapainoksi tupla-annoksen esim. psalmien lukemista ja rukoilua. Sen hedelmänä on pelon sijaan rauha.
Rauha siitä, että vaikka tapahtuisi mitä, Herra on minun paineneni, ei minulta mitään puutu.

Ukrainassa monet rukoilevat psalmin 31 joka päivä klo 17. He ovat pyytäneet ihmisiä ympäri maailmaa liittymään siihen. Sinäkin olet kutsuttu suureen väkijoukkoon, joka rukoilee päivä toisensa jälkeen n. 3000 vuotta sitten Davidin kirjoittamat sanat “Herraan minä turvaan”.

Rukoillessa, toisinaan, olen saanut kokea yliymmärryksen käyvää rauhaa. Huomaan kuitenkin, että minun pitää palata juuri nyt rauhoittavien sanojen ääreen monta kertaa päivässä.
Let it be so.

Olimme monet väsyneitä jo valmiiksi koronavuosien jälkeen. Maailman tapahtumat järkyttävät mieltä syvästi ja tuntuvat kohtuuttomilta. Mutta näihin ajatuksiin vastalääke psalmeista:

“Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää.”
Psalmit 138:7

Vaikeuksia ja ahdinkoja on ollut ja tulee olemaan. Mutta Sinä annat minulle voimaa elää.

“Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.”
Psalmit 13:6

Palauttelua

Joulukalenteriprojekti jätti minuun jäljen. Hyvän sellaisen. Olen syvästi kiitollinen ja onnellinen. Tuntuu kuin olisin juonut raikasta vettä syvästä kaivosta. Olisi hienoa kehittää projektia eteenpäin, ehkä, joskus. Olisiko? Aika näyttää. 🌱

Huomasin myös, että projekti otti voimille. Palautuminen on ollut tarpeen. Opettava projekti tältäkin osaa. Palauttelua olen tehnyt mm. perheen kanssa rennosti oloillen ja lunta kolaillen.❄

Pikkuhiljaa uusi season, uusi vuosi ja uusi kevätlukukausi on käynnistymässä. Uusi vaihe voi joltain osin näyttää uudelta ja joltain osin vanhalta. 😏

Omalta osaltani jatkuu vielä tämä erityinen aika kotona nuorimmaisen kanssa, muutamia kiinnostavia täydennyskursseja opiskellen ja toivottavasti sopivissa väleissä myös kirjoitellen.✍💭

Hyvää uutta vuotta ja seasonia sinulle!

Luukku 2 – Alussa

Joulukalenterissa availlaan Jeesukseen syntymään liittyviä lupauksia tuhansien vuosien takaa ja hahmotellaan Tarinoiden Tarinan ääriviivoja. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olipa tarina sinulle tuttu tai uusi.

Alun alkuun haluan vielä sanoa, että minua jännittää ja innostaa aloittaa tämä “projekti”. Tarina – tarinoiden tarina – on paljon suurempi kuin minä. Tuntuu pieneltä sitä kertoa, mutta kerron parhaani mukaan. Tarina itse puhukoon pidemmälle kuin mihin omat sanani riittävät. Tämä mielessä aloitan.

Jotta saadaan koko tarinasta kiinni, aloitetaan alusta.

Alussa Jumala loi maailman ja kaikki mitä siinä on. Kaikki oli hyvin ja hyvää. Adam ja Eeva asuivat puutarhassa nimeltä Eden. Puutarhan keskellä oli kaksi erityistä puuta: elämän puu ja hyvän- ja pahantiedon puu. Jumala oli sanonut ihmiselle: “»Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.»” 1 Moos. 2:16‭-‬17

Käärme (saatana) tuli ja syötti pettävät ajatukset ihmiselle (by the way, sama taktiikka yhä). Hän sanoi: ”onko Jumala todella sanonut…et sinä kuole…” Käärme (saatana) kylvi (ja kylvää) epäluottamusta Jumalaa kohtaan ja valehteli (ja valehtelee). Jeesus kutsuu saatanaa Johanneksen evankeliumissa valheen isäksi (Joh 8:44).

Ja niin ihminen huomasi, että hedelmä näytti houkuttelevalta syödä ja he söivät ja samantien kirous astui voimaan: piileskely, syyttely, häpeä, synti ja kuolema tulivat maailmaan.
“Sitten Herra Jumala sanoi: »Ihminen on nyt kuin me*: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!»” 1. Moos. 3:22
Niinpä ihminen ei voinut jäädä paratiisiin, vaan joutui karkoitetuksi pois sieltä, minne hänet oli tarkoitettu. Tämän jälkeen jokainen meistä on elänyt rikkinäisessä maailmassa. Ei tarvitse katsoa kauaakaan uutisia, ympärilleen tai sisälleen huomatakseen tämän.

Heti luomisen ja lankeamuksen jälkeen, aivan Raamatun ensimmäisillä lehdillä, Jumala kuitenkin antaa ensimmäisen ennustuksen ja lupauksen tilanteen pelastajasta. Jumala sanoo käärmeelle (saatanalle):
”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.” 1. Moos 3:15

“Naisen siemen” tulee murskaamaan käärmeen (saatanan) pään. Monet Raamatun tulkitsijat näkevät naisen siemenen viittaavan neitsyt Marian siemeneen, siis Jeesukseen ja tämän ennustuksen toteutuneen Jeesuksen kuollessa ristillä, kantapäissään naulojen iskut, ja kun hän ristinkuolemalla ja ylösnousemisellaan mursi kuoleman vallan.

Profetian täyttymiseen kuluisi kuitenkin vielä pitkä aika.

Vielä ennen karkoitusta paratiisistä Jumala teki Aatamille ja Eevalle vaatteet ja puki heidät niihin. Jumala joutui karkoittamaan heidät paratiisista luotaan, mutta piti silti heistä huolta. Kerubit ja leimuavan miekan hän asetti vartioimaan tietä, joka vei elämän puulle.

Ihmiskunnalla olisi kuitenkin vielä toivoa: toivo, joka olisi itseämme ihmeellisempi.


p.s. Koko tarinan alkuosa löytyy 1 Mooseksen kirjasta luvuista 1-3.

* Jumala on yksi ja kuitenkin “me”: Isä, Poika(=Sana) ja Pyhä Henki. Nämä Jumalan kolme persoonaa ovat täydellisesti yhtä, vaikka erillisiä persoonia ja he kaikki olivat paikalla jo luomisessa ( esim. 1 Moos. 1:1, Joh. 1:1-4, Kol. 1:12-20). “Kolminaisuus” on yksi Jumalan mysteereistä, eikä siitä tässä sen enempää:)

Kuulumisia tästä kohtaa elämää

Teki mieli tulla sanomaan, että hei!
Mitä kuuluu? Miten voit?
Olen pitänyt taukoa blogista ja somesta.
Se on tehnyt hyvää.

Kesä oli aurinkoinen, lämmin ja
täynnä,
välillä leppoisaa,
ja välillä intensiivistä,
lapsiperheen loma-arkea.
Olihan se ihanaa, mutta toivotin arjenkin rytmeineen iloisena takaisin.
.
.
.
Olen aiemmin jakanut blogissa kirjoituksia synnytyksenjälkeisistä uupumuksesta ja niinpä kysymys, joka välillä nousee itselleni mieleen kolmannen vauvavuoden kohdalla on,
miten voin nyt?
Vastaus on: hyvin. On ihana huomata se. Voin varsin hyvin, syvästi hyvin.
Kolmen lapsen äitinä oleminen on yllättävän mukavaa. En väitä, etteikö joskus väsyttäisi tai turhauttaisi, mutta jotain on silti toisin.
Kapasiteettiä on venytetty ja se on kasvanut. Prosesseja on käyty ja se on kantanut hedelmää.
Itsetuntemus on kasvanut ja akkuja on sitämyötä helpompi ladata.
Ilo saa lepytellä juuri nyt olkapäällä usein.

Sanattoman kiitollinen olen jokaisesta lapsestamme.
Isoimmasta, joka muuttui vaivihkaa ja yhtäkkiä koululaiseksi.
Keskimmäisestä, joka silmät tuikkien kutsuu heittäytymään leikin ihmeelliseen maailmaan.
Pienimmästä, jonka jokeltelua, eleitä, ja maailman ihmettelyä on valloittavaa seurata.

Niinpä, valloittavia, rakkaita, uniikkeja ihmeitä jokainen.
.
.
.
Tauko blogista on ollut paikallaan ja saatan vielä jatkaakin. Elämä on juuri nyt yhtä muutosta ja silloin pitää välillä kirjoittaa vain itselleen. Tuntuu myös, että kirjoittamisen kanssa on jokin muutosvaihe menossa. Olen jakanut toistaiseksi sen, minkä kirjoitin edellisessä elämän vaiheessa. Jotain uutta on nousemassa pintaan, ajallaan. 🌼

Elpymispyöräily

Lapsilla ja minulla on kesäloma.
Kylläpä olemme nauttineen kesäilmoista,
yhdessäolosta ja kiireettömyydestä,
mutta kylläpä
olen myös alkanut pyöräilemään (yksin).

Kun mahdollisuus tulee,
niin hop pyörän selkään ja täysillä
läpi sireenien tuoksun ja
sivuilla vilisevien kukkaniittyjen,
kohti hetken hiljaisuutta.

Ajatukset saavat rullata, vilistä ja hidastella.

Koiranputket ovat kuin pitsiä.
Herkkiä, kauniita, taipuvia ja kukoistavia.

Ne taivuttelevat minutkin
päästämään irti turhautumisesta
ja näkemään kauneuden ympärilläni.

Ne kutsuvat päästämään irti
kontroloinnista ja
lepäämään enemmän luottamuksessa.

Ne kutsuvat iloitsemaan
taipumaan ja
kukoistamaan.

Sininen taivas ja voikukkia

Ajatukset leijailevat, lipuvat
kuin kesäpilvet taivaalla.
Lempilauluja on tällähetkellä kaksi
niiden nimet on voikukka ja voikukkia.

Alkukesä on jännää aikaa.
Silloin on lupa
vahva kehoitus
jättää murehtiminen.
Kukkivat tuomet, omenapuut, kirsikkapuut keskeyttävät harmaat ajatusketjut sanoen, katsoppa tätä!
Pyöräilessä tienvarren koiranputket, lemmikit ja puna-ailakit hymyilevät ja heiluttavat.

Alkukesän kauneus on suorastaan pursuilevaa, mykistävää.
Suljen suuni,
hiljennän murehtimisen
ja vain katson riemuitsevaa luontoa.
Hetken on helppo olla itsekin läsnä ja hymyillä koko olemuksellaan.

Olikohan minulla jotain tehtäviä,
mitä piti muistaa.
No en nyt ainekaan muista.

Lapset näkevät ja minäkin näen
leppäkertun ja muurahaisen.
Vauva tavoittelee kädellään voikukkaa.

Yhteys on väkevä lääke

Yhteys on väkevä lääke

Muistatko, kun joku aika sitten jaoin kuvan, jossa olin kynttilän kanssa?

Olin kirjoittanut kynttilään sanan “connection”. Kuva liittyi IF Gathering tapahtumaan ja pieneen konkreettiseen tehtävään kirjoittaa kyynttilään yksi sana. Sellainen sana, joka kuvastaisi jotain, mihin kokee Jumalan mahdollisesti kutsuvan.

Meinasin valita sanaksi “write”, sillä kirjoittaminen on yksi konkreettinen asia, johon koen kutsua. Unelmoin kirjoittaa lisää, vaikkakin aikaajoin (lue usein) koen paljon epävarmuutta sen äärellä.

Jokatapauksessa kirjoittamista enemmänkin sydämelläni paloi toinen sana: “connection”.

Sana on puhutellut minua jo pitkään ja siihen liittyy monia ulottuvuuksia, mutta jaan nyt sanasta jotain, mitä olen saanut lähiaikoina elää todeksi.

Eikö me lähes kaikki kaivata jakaa toisten kanssa arjen ja juhlan lisäksi meidän sisintä?

Ihmisen tärkeitä peruskaipuita on
tulla nähdyksi ja rakastetuksi.

Tällaisen yhteyden rakentuminen tarvitsee luottamusta, uskaltamista näyttää havoittuvuutemme ja aimo ripauksen tietoista toimintaa. Helppoa tai ei, se on tavoittelemisen arvoista. Yhteyttä rakentaessa saa juoruilun, vertailun ja kilpailun heittää roskakoppaan ja sen sijaan luoda kohtaamisiin turvallinen tila puolin ja toisin jakaa todellista sisintään ja kohdata toisiamme rakkaudella.

Yksi unelmistani
on nähdä enemmän
toisiamme rohkaisevaa yhteyttä

sillä jotenkin tuntuu,
että tässä ajassa
me monet ollaan kovin
yksin.

Somen ja
pintakerrosten jakamisen
jälkeen
monesti yksin.

Yksin
huoliemme,
ilojemme,
epäilystemme ja pelkojemme kanssa.

Yhteydessä
sen sijaan
valheet ja pelot hälvenee,
murheet puolittuu ja
ilo tuplaantuu.

Yhteys
on väkevä lääke pimeyttä vastaan.

Joten,
rakennetaan sitä ja uskaltaudutaan sille.

Löytöjä rukouksesta

Arjessa ei ole monestikkaan helppoa pysähtyä ja löytää aikaa rukoukselle. Kaipaan rukousyhteyttä Jumalaan, mutta monesti vilskeen keskellä tuntuu, että en ehdi, en muista. Ja niinpä riudun. En tarkoita, että ajattelisin, että rukoileminen olisi joku velvollisuus, joka pitäisi suorittaa, vaan että se on jotain, mitä kaipaan. Kaipaan keitaalle.

Rukous ei ole pohjimmiltaan pelkkä kohtelias pyyntölista, vaan yhteyttä Isään, yhdessä olemista. Jeesus avasi meille pääsyn Isän luokse* . Siksi meillä on mahdollisuus tulla Jumalan, Isän, luokse ja olla hänen kanssaan.

Alkaessani rukoilemaan joudun monesti silmätysten oman epäuskoni kanssa. Epäusko uskottelee, että rukoileminen on ajanhaaskausta, eikä vaikuta mitään. Olen kuitenkin nähnyt monta kertaa rukouksen voimaa ja saanut kokea, että se ei ole turhaa, vaan päinvastoin parasta, mitä voi tehdä.

Parhaimmillaan rukous on minulle sitä, että lepään Jumalan edessä rehellisenä, aitona, sisin paljaana kaikkine tunteineni, pelkoineni ja kysymykseneni.
Siinä aitoudessa
särkyneenä
rakastettuna
sisimmän lukkoja aukeaa.

Rukouksessa fokus muuttuu.
Asiat näyttää ensisilmäyksellä joltain,
rukouksessa toisenlaiselta. 
Rukouksessa muistan Jumalan mahdollisuudet, viisauden ja huolenpidon.
Virkistys, elvyn, muistan
kaikki on hyvin.

Meille jätettiin ohjeeksi
“Rukoilkaa lakkaamatta” . Ei vain äärimmäisessä hädässä,
ei kolme, ei viisi kertaa päivässä,
vaan pitkin päivää,
joka hetki,
sanoilla ja ilman sanoja, “Hengen antamin voimin”***
Se ei ole vaatimus, ei edes velvollisuus.
Se on mitä upein mahdollisuus.

* Ef. 2:18
** 1. Tess. 5:17
*** Ef. 6:18